Kyse on EU:n ennallistamisasetuksesta ja erityisesti siitä, millaisen kansallisen suunnitelman luonnon tilan parantamisesta Suomi lähettää Euroopan komissiolle.

Suomessa hallitus on päättänyt, että suunnitelman valmistelu keskitetään ympäristöministeriöön ja valtioneuvosto hyväksyy sen. Eduskunta jätetään kylmästi sivuun. 

Pidän tätä vakavana virheenä. Paljon vähäpätöisemmistäkin asioista keskustellaan eduskunnassa pitkään ja hartaasti.

Kansallinen ennallistamissuunnitelma tulee vaikuttamaan metsien käyttöön, maa- ja metsätalouteen, vesistöjen hoitoon, energiainvestointeihin, aluekehitykseen ja maaseudun elinkeinoihin vuosikymmeniksi eteenpäin.

Arvio kustannuksista liikkuu miljardissa eurossa vuodessa. Se on valtava summa maalle, joka kamppailee jo valmiiksi heikon talouskasvun, velkaantumisen ja investointitarpeiden kanssa.

Asetus tulee vaikuttamaan erityisesti maa- ja metsätalouden elinkeinotoimintaan.

Se sisältää Suomen olosuhteisiin täysin käsittämättömiä asioita, kuten turvemaiden vettäminen. Täällä koko toimenpide on täysin järjetön, ja lisäksi se tarkoittaisi kotimaisen maatalouden vakavaa haavoittamista. Tämä tilanteessa, jossa huoltovarmuuden merkitys korostuu enemmän kuin koskaan.

Myös metsien osalta on tulossa kylmää kyytiä. Arvion mukaan hakkuumahdollisuudet vähenevät 3-15 milj. m3 vuodessa. Rahallisesti se tarkoittaisi 1,6-3 miljardia euroa vuodessa. Ja työpaikan vähenemät päälle.

Erityisen huolestuttavaa on se, että näin merkittävä suunnitelma aiotaan viedä Euroopan komissiolle ilman perusteellista eduskuntakäsittelyä. Missä on huoli omaisuudensuojasta? Missä on huoli metsien ja peltojen määräysvallasta? 

Muistan hyvin, kuinka nykyiset hallituspuolueet vastustivat ennallistamisasetusta sen valmisteluvaiheessa. Perussuomalaisten kanta koko asetukseen oli ehdoton ei.

Nyt samat puolueet ovat ensin hyväksyneet asetuksen ehdot, ja nyt lähettävät suunnitelman Brysseliin ilman, että eduskunta pääsee aidosti vaikuttamaan siihen. Johdonmukaisuutta on vaikea nähdä.

Keskusta esitti, että hallitus olisi tuonut kansallisen ennallistamissuunnitelman eduskunnalle selontekona. Selontekoa olisi käsitelty eri valiokunnissa, ja annetut lausunnot otettu huomioon suunnitelman laatimisessa. Mikään ei olisi estänyt hallitusta toimimasta näin. Näin ei tehty.

Luonnontilan parantaminen on tärkeä asia. Se pitää kuitenkin toteuttaa tavalla, joka ottaa huomioon kansalliset olosuhteet, talouden, huoltovarmuuden ja elinkeinojen toimintaedellytykset.

Hallitus kiirehtii nyt EU:n mallioppilaaksi. Muun muassa Ruotsi ja Saksa eivät.

Mihin jäi isänmaan edun ajaminen, jota viime vaalikaudella niin pontevasti vaadittiin?

Artikkeli Mihin jäi isänmaan edun ajaminen? julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Puheeni keskeinen viesti oli huoli siitä, että energia- ja ilmastopolitiikkaamme ei juuri nyt tunnu johtavan kukaan. Hallituksen strategiassa lähtökohdaksi on otettu hiilineutraalisuuden saavuttaminen. Ilmastopolitiikka on isännän asemassa, ja energiapolitiikka sekä huoltovarmuus on jätetty rengin rooliin.

Päästöjen vähentäminen ja uusiutuvan kotimaisen energian lisääminen ovat lähtökohtaisesti kannatettavia asioita. Mutta tosiasia on, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen ympäristömme on rajusti muuttunut, eikä tätä huomioida energia- ja ilmastopolitiikassa riittävästi.

Esinnäkin pitää muistaa, että energiaa tarvitaan sekä sähkön että lämmön tuottamiseen. Molempien riittävyydestä pitää huolehtia kaikissa olosuhteissa.

Sähköntuotantokapasiteetti on viime vuosina kasvanut merkittävästi tuulivoiman, Olkiluoto 3:n käynnistymisen ja uusien Ruotsin siirtoyhteyksien ansiosta.

Samalla sähkönkulutuksen arvioidaan kasvavan voimakkaasti sähköautojen, datakeskusten ja lämmöntuotannon sähköistymisen myötä.

Pullonkaula on jo nyt sähkönsiirto. Tälläkään hetkellä Pohjois-Suomen sähköä ei täydellä teholla saada siirrettyä etelään. 

Ei myöskään olisi oikein, jos Pohjois-Suomesta tehtäisiin tuotantoreservaatti kehä kolmosen ja datakeskusten tarpeisiin. 

Tällä hetkellä niin Fingrid kuin jakeluverkkoyhtiöt nostavat kädet pystyyn lähiajan sähkönsiirtorakentamisen kanssa. Verkonrakentamisen aikataulu on jopa 7-8 vuotta.

Tämä korostaa hajautetun energiajärjestelmän merkitystä: energiaa täytyy tuottaa siellä, missä sitä myös tarvitaan.

Toinen vakava ongelma liittyy lämmöntuotantoon, joka on yhä enemmän sähkön varassa. Polttoon perustuvia CHP-laitoksia on purettu, ja monen kaupungin kaukolämpö tuotetaan nyt sähkökattiloilla. Jos sähkönsiirtoon tulee häiriö, koko kaupunki kylmenee.

Tänä talvena turvetta on jouduttu ajamaan lämpölaitoksiin täydellä teholla vastoin suunnitelmia. Ilman turpeen toimittajia olisi ollut hätä kädessä. 

Kurssia on pakko korjata. Erinomainen lämmöntuottaja energiaturve pitää säilyttää vähintään huoltovarmuuskäytössä.

Samalla kotimaista energiaomavaraisuutta, kuten biokaasun tuotantoa, pitää vahvistaa. Biokaasu tukee myös maaseudun elinvoimaa ja on tärkeä osa hajautettua energiantuotantoa.

Myös pienydinvoima voi olla osa ratkaisua, mutta sen toteutuminen vie aikaa. Juuri nyt tärkeintä on varmistaa, että olemassa olevaa kapasiteettia ei enää poisteta käytöstä.

Sähkö, lämpö ja ruoka muodostavat perustan huoltovarmuudelle, jonka pitää olla isäntä talossa.

Artikkeli Onko huoltovarmuus isäntä vai renki? julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Laitos käynnistyi vuonna 1989, samana vuonna, kun me aloitimme yritystoiminnan Kytökylässä. Turve tuotti sähköä valtakunnanverkkoon ja työtä sekä toimeentuloa alueen elinkeinoille vuosikymmenten ajan. 

Viime aikojen huippukorkealla sähkön hinnalla turvevoimalaitos tuottaisi vuorokaudessa 1,9 miljoonaa euroa tuloa sähkönmyynnistä. Valitettavasti tämä jää haaveeksi, koska laitoksen kattila ja turbiini pilkottiin rautaromuksi vuonna 2023. Vastaavan mittaluokan investointia Haapavedelle tulee tuskin koskaan. 

Turvevoimalaitoksen perustaminen juuri 1980-luvun lopulla ei ollut sattumaa. Taustalla oli “öljykriisi” eli öljyn hinnan voimakas nousu. Moni muistaa, miten koteihin tehtiin “energiaremontteja”. Sisäkattoja laskettiin ja seiniä lisäeristettiin, jopa ikkunoita tukittiin.

Riippuvutta haluttiin vähentää myös kivihiilestä, joka tuli korvata kotimaisella polttoaineella. Haapaveden laitoksen suunnittelukriteerinä olikin, että sähköntuotantokustannusten tulee olla halvempaa kuin kivihiiltä käytettäessä. Kyse oli siis huoltovarmuudesta ja hinnasta. 

Jos oli energiamarkkina murroksessa 1980-luvulla, niin sama tilanne on myös nyt. Kivihiilen ja turpeen polttaminen on Suomessa loppunut käytännössä kokonaan päästökaupan vuoksi. Nyt myös puun poltto vähenee, kun polttokattiloita vaihdetaan sähkökattiloiksi. 

Muutos näkyy: vuosituhannen alussa uusiutuvien energialähteiden osuus oli 20 %. Vuonna 2025 osuus oli jo 57 %. Varsinkin tuulivoiman kasvu on ollut huimaa viimeisen 10 vuoden aikana. Vastaavasti vesivoiman tuotanto on jonkin verran vähentynyt.

Meillä sähkö on keskimäärin hyvin halpaa, mutta sääriippuvaisen tuotannon vuoksi hinta vaihtelee voimakkaasti. Pakkasjaksojen aikana olemme yhä täysin tuontienergiasta riippuvaisia. Ilman vahvoja Ruotsin siirtoyhteyksiä olisimme pulassa. 

On selvää, että tilanne pitää korjata. Mutta onko meillä suunnitelmaa siihen? Lisäydinvoima ratkaisisi ongelman pidemmällä aikavälillä, mutta olisiko hallituksen ohjelmassaan lupaama kapasiteettimekanismi ratkaisu tähän hetkeen? Sen avulla luotaisiin uutta tuotantoa talven kylmiin pakkasjaksoihin. Onko lupaus toteutumassa? 

1980-luvulla Suomi päätti satsata kotimaiseen turpeeseen. Huoltovarmuus vahvistui, ja voimalaitokset loivat vakautta sekä ja turvaa ympäri maata. Mikä on ratkaisumme tänään?

Artikkeli Energiakriisi ennen ja nyt – mikä on tämän päivän ratkaisu? julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Hallitus päivitti viime vuonna sähkömarkkinalain ja kirjasi siihen tehomaksun. Tavoitteena on tasata sähkön käyttöä ja turvata sähköverkon toiminta. Ajatus on sinänsä hyvä.

Hallitus kuitenkin mokasi – tai jätti täysin tietoisesti kirjaamatta lakiin mitään reunaehtoja tehomaksulle. Nyt Energiaviraston valmistelema malli tarkoittaisi, että tehomaksu osuisi käytännössä jokaiselle omakotitaloasujalle.

Energiaviraston mallin mukaan tehomaksu astuisi voimaan, jos kulutus ylittää viisi kilowattia yhdenkin 15 minuutin aikana kuukaudessa. Siis yksi vartti saunanlämmitystä, yhtäaikaista uunin ja hellan käyttöä tai muuta hyvin arkipäiväistä johtaisi kymmenien eurojen lisämaksuun. Tämä on epäoikeudenmukaista.

Lisäksi malli on kelvoton ohjaamaan ihmisten kulutuskäyttäytymistä. Tehomaksu kun ei kohdistu todellisiin kulutushuippuihin, vaan tavalliseen arkeen.

Ei ihme, että myös hallituspuolueiden kansanedustajat ovat nousseet mallia vastaan. He unohtavat vain kertoa, että ovat itse päättäneet tämän lain säätää.

Jos tehomaksu tulee, kilowattirajaa pitää nostaa ja maksun pitää perustua pidemmän ajan keskiarvoon, kuten Omakotitaloliitto on esittänyt. Lisäksi nykyinen pääsulakekokoon perustuva käyttöpaikkamaksu pitää poistaa, koska se on jo tehomaksu. Kahta päällekkäistä tehomaksua ei tarvita. Sähkön siirtohinnat ovat nousseet 2000-luvulla valtavasti jo muutenkin.

Keskustelu kuvaa sähkömarkkinoiden murrosta: kansalaisia kehotetaan lisäämään sähkön käyttöä esimerkiksi sähköautoja hankkimalla, mutta samaan aikaan vaaditaan vähentämään kulutusta aika ajoin.

Nykyhetkestä käsin on vaikea muistaa, että vielä alle 10 vuotta sitten moni ei edes tiennyt sähkösopimuksensa hintaa saati sopimustyyppiä. Ei tarvinnut, koska hinnat olivat vakaat.

Sähkö on perushyödyke, jota ilman ei kukaan pärjää. Silti sähkön huomisen hinta tiedetään vasta tänään, ja hintavaihtelut ovat rajuja.

Vaihtelevat hinnat ovat tulleet jäädäkseen, mutta jokin tolkku niissäkin pitää olla. Kansalaisen pitää pystyä luottamaan siihen, ettei tavallinen arki johda perikatoon, kun sähkölasku kolahtaa postilaatikkoon.

On myös fakta, etteivät tavalliset talonomistajat ole se ryhmä, joka sähköverkkoa kuormittaa. Sen sijaan datakeskukset ja kaupunkien kaukolämpöä tuottavat sähkökattilat rasittavat verkkoa raskaasti.

Hallitus on luvannut, että tehomaksu ei johda rahastukseen. Parempi ratkaisu olisi kuopata koko malli. Muistissa on, miten viime vuosikymmenellä luvattiin, että sähkönsiirtoyhtiö Carunan myynti ulkomaille ei johda rahastukseen. Toisin kävi.

Silloinkin pääministeripuolue oli kokoomus. Nyt on näytön paikka. 

Artikkeli Sähkön tehomaksu on hallituksen aikaansaannos – ja suuri virhe julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Olen eduskunnan talousvaliokunnan jäsenenä seurannut energia-asioita läheltä. Lähes viikottain valmistelemme aiheeseen liittyvää lausuntoa tai mietintöä. Kaikki ovat liittyneet uusiutuvaan energiaan.

Kun puhutaan energiasta, on muistettava kaksi pääasiallista energiantarvetta: lämpö ja sähkö.

Sähköä tuottavat ydin-, vesi-, tuuli-, aurinkovoima sekä CHP-laitokset.

Lämpöenergia on suurelta osin puuperäistä. Jopa 48 % lämmöstä tuotetaan metsäpolttoaineella, teollisuuden puutähteillä ja muulla biomassalla. Myös uusiutuvaa energiaa käyttävät sähkökattilat yleistyvät koko ajan syrjäyttäen polttolaitoksia. 

Fossiilisten käyttö vähenee siis koko ajan, koska päästökauppa tekee ne kalliiksi. Kivihiilen, maakaasun ja öljyn käyttö on romahtanut. Turpeen osuus lämmityskäytössä on tippunut 5 %:iin. Hukkalämmöllä tuotetaan jo kolminkertaisesti turpeen tuottama energiamäärä lämpölaitoksiin. 

Turpeen energiakäyttö nousee kuitenkin ajoittain pinnalle johtuen valtavasta energiaresurssista, joka Suomen soilla on. Aihe houkuttaa populismiin ja löysiin lupauksiin.

Perussuomalaiset lupasi viime vaalien alla turvetuottajille, että päästökauppa keskeytetään, turpeen energiavero poistetaan ja turpeesta tulee uusiutuva luonnonvara. 

Lupaukset olivat aivan mahdottomia, eivätkä päätyneet hallitusohjelmaan. Ne eivät tule etenemään.

Tosiasiassa yksikään puolue ei ole viime vuosina ajanut aktiivisesti turpeen energiakäytön palauttamista – yksittäisiä kansanedustajia lukuun ottamatta. 

Olen itse puolustanut turpeen käyttöä valiokunnassa joka käänteessä energia-, kasvu- ja kuiviketurpeen osalta, koska sen merkitys maaseudulla on valtava.

Kuitenkin energiaturpeen asema sinetöitiin jo 20 vuotta sitten, kun EU:n päästökauppalaki luotiin. Kun päästöoikeuksien hinta nousi muutama vuosi sitten voimakkaasti, romahti myös turpeen käyttö.

Turpeen äänestäminen eduskunnassa uusiutuvaksi ei muuttaisi mahdollisuuksia turpeen energiakäyttöön. Se kun ei vaikuta päästökauppaan, joka on turpeen hinnan nousun syy.

Jos polttoturve halutaan takaisin, hallituksen pitäisi aloittaa neuvottelut turpeen irrottamiseksi päästökaupasta ja samoin Pariisin ilmastosopimuksesta. Silloin sen kotimainen käyttö voisi lisääntyä. 

Fakta on, että asia tuskin etenisi EU:ssa. Käytännössä energiaturpeen palauttaminen edellyttäisi eroamista EU:sta. Nähtäväksi jäisi, palauttaisiko se turvetta energiakäyttöön.

Hallitus voisi tietysti poistaa turpeen energiaveron tai nostaa sen verotonta käyttömäärää, kuten viime kaudella tehtiin ministeri Lintilän johdolla. Veron poisto ei kuitenkaan alentaisi turpeen hintaa oleellisesti.

Turpeen osalta nyt olisikin tärkeintä varmistaa kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus, koska niiden merkitys on valtava niin taimitarhoilla kuin kotieläintiloilla.

Artikkeli Turve houkuttelee populismiin julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Garedew väittää, että viime kaudella säädetty turvekoneiden romutuspalkkio olisi ajanut turvealaa ongelmiin. Väite ei pidä paikkaansa. Romutuspalkkiolla moni yrittäjä pääsi eroon vanhoista ja rikkinäisistä koneista. Yrittäjät eivät romuttaneet käyttökelpoisia koneita. Turvealan ongelma on yrittäjien puute ja alan heikot tulevaisuusnäkymät.

Garedew iloitsee hallitusohjelman kirjauksesta, että “turvepeltoja tullaan jatkossakin käyttämään huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi”. Turvepeltojen viljelyllä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä energia-, kasvu- ja kuiviketurpeen noston kanssa. Lisäksi turvepeltojen käytöstä ei päätä Suomen hallitus, vaan EU-parlamentti, joka päätti sallia viljelyn ennallistamisasetuksessa toistaiseksi.

Garedew ja Juha Mäenpää ovat kumpikin tehneet toimenpidealoitteen turpeen käytön edistämiseksi. Kollegat ovat sinänsä aivan oikealla asialla, mutta aloitteet eivät johda mihinkään. Ainoa vaikuttava asia on hallitusohjelma, jossa ei esitetä yhtään konkreettista keinoa turpeen käytön parantamiseksi – pikemminkin päinvastoin.

Hallitus ajoi jo läpi päätöksen, jolla kuntien lämpölaitosten kattiloiden tehonlaskenta muuttui siten, että turpeen käyttö tuli päästökaupan piiriin kymmenissä lämpölaitoksissa, mikä tekee turpeen käytön niissä mahdottomaksi.

Nähdyt aloitteet kertovat enemmän siitä, että perussuomalaiset yrittävät pestä kasvojaan yltiöpäisistä lupauksistaan, joita vaalien alla annettiin. Perussuomalaiset lupasivat ohjelmassaan Sinivalkoinen siirtymä (2022), että jos he pääsevät valtaan turpeen päästökauppa keskeytetään, energiavero poistetaan ja hiilineutraaliustavoite siirretään vuoteen 2050. Lisäksi luvattiin ajaa turpeen määrittelyä uusiutuvaksi luonnonvaraksi.

Maakuntamme turveyrittäjät uskoivat lupauksiin, ja siirtyivät sankoin joukoin perussuomalaisten taakse. Mutta yksikään perussuomalaisten tavoitteista ei päätynyt hallitusohjelmaan. Siis ei yksikään. Ja asiat, jotka eivät ole hallitusohjelmassa, eivät etene.

Sitä Garedew ei maininnut, että viime kaudella ministeri Lintilän (kesk.) johdolla turpeen lämpökäytön verottamista muutettiin siten, että käyttö meni verolle vasta 10 000 megawattitunnin jälkeen ja vain sen ylittävältä osalta, kun aikaisemmin koko käyttö meni verolle 5 000 megawattitunnin jälkeen.

Joutavien aloitteiden sijaan toivon perussuomalaisilta talousvaliokunnassa tukea turveasioiden edistämiseksi.

Timo Mehtälä

Kansanedustaja (kesk.), Talousvaliokunnan jäsen, Haapavesi

Artikkeli Turpeen asema ei hallituksen teoilla parane, vaan heikkenee entisestään julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Avajaisten jälkeen kokoonnuimme energiaseminaariin Haapaveden opiston Reijo Vaara -saliin. Nostin puheenvuorossani esille sen valtavan kehityksen, mikä näkyy esimerkiksi lypsyroboteissa ja tuulivoimaloissa.

Tutustuin 1992 Hollannissa tekeillä olevaan ensimmäiseen lypsyrobottiin. Sitä ei pitänyt koskaan tulla Suomeen lypsykarjojen pienuuden tähden. Samoin ei yhtään tuulivoimalaa, kun täällä ei tuule.

Suomi on tähän saakka ollut erittäin riippuvainen tuontienergiasta. Sähköntuotannon vaje suhteessa kulutukseen on ollut Euroopan suurimpia. Odotimme Olkiluotoa, uskoimme Hanhikiven voimalaan ja luotimme Venäjän tuontienergiaan.

Nyt muutosvoimat jylläävät. Venäjän energiaa ei enää kaivata. Haluamme kotimaista voimaa. Vuosituhannen alussa uusiutuvien energialähteiden osuus oli 20 %. Nyt luku on yli 40 %.

Fingridin arvion mukaan Suomen sähköntuotanto kasvaa 50 % vuodesta 2022 vuoteen 2025. Silloin saavutamme turvaa tuovan energiaomavaraisuuden.

Energiamurroksen keskellä tarvitaan vankkaa poliittista johtajuutta. Pientä ihmistä ei sovi unohtaa. Tuulivoiman rakentamisessa pitää muistaa oikeus ja kohtuus, jotta ihmiset eivät nouse vastustamaan sitä. Myllyt eivät sovi joka niemeen ja notkelmaan. Pitää kohdata, kuunnella ja ymmärtää kansalaisia.

Nyt iso tavoite on vetytalouden kehittäminen. Suomessa on jo kymmenkunta isoa hanketta vireillä. Tulevaisuudessa halpa sähkö mahdollistaa hiilivapaan teräksen tuottamisen sähköllä ja vedyllä. Samalla vedystä voidaan tehdä synteettisiä polttoaineita ja esimerkiksi lannoitteita.

Myös perusasioissa on kehittämistä. Järjestelmä ei ole kriisinkestävä. Viime talvena sähkö oli pahimmillaan niin kallista, että leivän hinnassa se olisi tarkoittanut 30 euroa pussilta. Nyt sähkö on halpaa, kiitos uusiutuvan energian. Esimerkiksi Puolassa näin ei ole, koska uusiutuvaa energiaa on niin vähän käytössä.

Meiltä puuttuvat tuotantoa tasaavat reservilaitokset “hätätilanteisiin”. Suomi on satsannut paljon biopolttoaineisiin. Tarvitsemme lisää esimerkiksi monipolttoainevoimaloita, joihin voidaan syöttää biopolttoaineita. Meillä on korkeaa osaamista biokaasun tuotannossa energiakäyttöön, kuten haapavetinen Demeca osoittaa.

Biokaasulaitokset ovat ainoa energiatuotantomuoto, jotka eivät tarvitse ympäristöinvestointeja. Se vaatii vain pienen rejektisäiliön navetan viereen. Ei tarvita metsähakkuita, sähkölinjoja ja maiden lunastuksia. Ei koskien patoamisia tai vesivoima-altaiden rakentamista. Siinäpä meille miettimistä alkavaan kesään. Aurinkoisia kesäpäiviä lukijoille.

Timo Mehtälä

Kansanedustaja

Artikkeli Muistetaan ihminen sähkömarkkinan mullistuksessa julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.