Kirjoitin aikaisemmin oikeudesta ja kohtuudesta, kun on ratkaistu,
kummat ovat tärkeämmät hallinto-oikeuksien kannalta: sudet vai sähkön
tuotanto tuulimyllyillä. Ensimmäisessä osassa pureuduin myös valituksien
käsittelyyn hallinto-oikeudessa susilaumojen kohdalla.
Vaikkakin aiheena oli oikeuden toimet luonnonsuojelulakiin vedoten, niin
osa lukijoista kommentoi tuulivoimaa ja maanomistusta allekirjoittaneen
mielipiteenä. Sanottakoon tässä, että en ole tuulivoiman kannattaja,
enkä vastustaja, mutta realistinen pitää olla, kun mietitään millä sähkö
tuotetaan yhteiskunnalle jatkossa. Huomioitavaa on, että yritykset ja
kansalaiset käyttävät talouksissaan sähköä enenevissä määrin.
Suomessa vesivoimaa ei ole saanut rakentaa vuosikymmeniin, kuten ei
myöskään turpeella käyviä laitoksia, eikä metsiäkään saisi käyttää
energiaksi. Sen lisäksi Venäjän tuontienergia on pannassa, Ruotsin ja
Norjan vesivoimaenergia menee merikaapelia myöten Saksaan, silti sähkön
nettotuonti oli 20,5 % vuonna 2021 (Tilastokeskus). Ydinvoiman
rakentaminen vie kymmeniä vuosia, eli sekään ei ole apu nykyiseen
energiapulaan. Jopa aurinkosähkötuotannosta tehdään valituksia. Siinäpä
sitä on yhtälöä kerrakseen.
Yhtä lailla kuin energiatuotanto, myös ruoantuotanto on tänä päivänä
kaikkien puolueiden agendalla. On tuotu esille, kuinka jokainen
peltohehtaari pitäisi olla käytettävissä ruoantuotantoon. Miten on
käytännössä? Luonnonsuojelulakiin vedoten ELY-keskus voi kieltää ja
asettaa ehtoja pellon kuivatusojan puhdistamiseen, jos alueella on
viitasammakoita. Sen ymmärtäisi, jos kuivatettava alue on koskematonta
suota, mutta kysymyksessä on yli 50 vuotta turvetuotannossa ollut alue,
joka on nostettu turpeen osalta loppuun ja on nykyään ruoantuotannossa.
Viitasammakko ei ole mikään uhanalainen laji, jos sitä esiintyy lähes
jokaisessa paikassa, mihin tutkimus ulottuu.
Kuivatusojan puhdistaminen on laiminlyöty viranomaisten siunauksella
vuosikymmenten ajan ja nyt maa- ja metsätalousyrittäjät yrittävät
siivota turvetuotannon jälkiä poistamalla turvelietteet ja kasvustot
ojasta. Se estetään luonnonsuojelulakiin vedoten, eikä siinä auta edes
ylemmän viranomaisen lupamääräys ojan perkaamisesta.
Olaus Petri kääntyisi haudassaan, jos hän näkisi tämän nykytilanteen.
Hän aikanaan totesi: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla
lakikaan”.
Huomattakoon, että samanaikaisesti Suomen valtio eli Metsähallitus
ennallistaa tuhansia hehtaareja suoalueiden vieressä olevia alueita
tukkimalla ojat kyseisillä alueilla. Yhtään tapausta ei ole tutkittu,
kuinka paljon on tuhottu viitasammakoita tässä touhussa. Lienee olisi
aiheellista tutkia.
Rakentavalla yhteistyöllä saadaan kuitenkin hyvää aikaan. Toivoisin,
että ihminen ja hänen ruokansa olisi arvokkaampaa kuin sammakon
elinpiiri.
Hyvää uuden vuoden alkua lukijoille. Näihin asioihin voit vaikuttaa
kevään vaaleissa.
Arkijärkeä eduskuntaan,
Timo Mehtälä
Keskustan kansanedustajaehdokas
Haapavesi
