Pelkästään vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla lähes 40 000 yritystä lopetti toimintansa. Kasvu on valtava edellisvuoteen verrattuna.

Pohjois-Pohjanmaalla kehitys on samansuuntainen: yrityksiä lopettaa huomattavasti enemmän kuin uusia syntyy. 

Kun yrityksiä katoaa, katoavat myös työpaikat. Tästä seuraa monenlaisia murheita: henkilökohtaisia konkursseja, lapsiperheköyhyyttä, mielenterveyden ongelmia, osattomuutta.

Pienyritysten ahdinko näkyy koko Suomen taloudessa, sillä niiden osuus kaikista yrityksistä on yli 95 prosenttia. Maakunnissa pienyritysten merkitys on vieläkin suurempi, joten seuraukset tuntuvat erityisen voimakkaasti esimerkiksi Oulun eteläisellä alueella.

Tilanteeseen on pakko puuttua. Se edellyttää, että tunnistamme syyt. Yrittäjien asemaa ovat heikentäneet erityisesti ALV-alarajahuojennuksen poisto, veronkorotukset, kotitalousvähennyksen leikkaus, kohonneet YEL-maksut, vaikeutunut rahoituksen saanti ja heikentynyt ostovoima.

Asiat eivät ole yksinkertaisia, mutta nostan esiin muutamia pienyrittäjille merkittävimpiä ongelmia.

Vuoden alussa voimaan tullut EU-direktiivi poisti arvonlisäveron alarajahuojennuksen, joka koski liikevaihdoltaan 15 000 – 30 000 euron yrityksiä. Tämä on iskenyt kipeästi erityisesti pienituloisiin palvelualan yrittäjiin.

Hallituksen olisi samassa yhteydessä pitänyt nostaa ALV-velvollisuuden alaraja vähintään 30 000 euroon. Se turvaisi pienyrittäjien toimeentuloa ja kannustaisi uusien yritysten perustamiseen. 

Tätä keskusta esittää omassa vaihtoehdossaan. Tätä esittää myös Suomen Yrittäjät. Jopa Verohallinto esittää alarajan nostoa 25 000 euroon. EU-maissa alaraja on keskimäärin 35 000 euroa.

Toinen iso ongelma on rahoituksen saanti. Sen kanssa kamppailee yli 95 % pienyrityksistä. Pankkien varovaisuus on noussut valtavaksi kasvun esteeksi. Moni yrittäjä jää ilman mahdollisuutta kokeilla siipiään vain siksi, ettei rahoitusta saa.

Erityisen hämmentävää on pankkien selitys: ne vetoavat sääntelyyn ja valvontaan, vaikka lisää sääntelyä ei ole tullut 15 vuoteen. Suomen Pankin varapääjohtajan mukaan pankit ovat itse kiristäneet luoton myöntämisen kriteereitä. Rahoitus onkin kiristynyt merkittävästi viimeisen viiden vuoden aikana.

Vaikeudet eivät lopu tähän. ALV-korotukset ja kotitalousvähennyksen leikkaukset ovat heikentäneet kysyntää sekä kannattavuutta  ja ajaneet erityisesti palvelualojen yrityksiä ahtaalle.

Nyt on korkea aika miettiä, miten Suomi saa uusia yrittäjiä liikkeelle ja nykyiset pysymään pystyssä. Se on kansantalouden kannalta välttämätöntä. Jokainen itsensä työllistävä on askel pois työttömyydestä ja sen kustannuksista.

Artikkeli Pienyrittäjien ahdinko näkyy Suomen taloudessa julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Suomessa on laaja yhteisymmärrys myös siitä, että kotimaista ruokaa tulee olla saatavilla. Tämäkin on oikeus, joka suomalaisille kuuluu. Silti kotimainen tuotanto, erityisesti kotieläinpuolella, on vakavasti uhattuna.

Maatiloja lopetetaan hälyttävää vauhtia. Uutena ilmiönä myös nykyaikaisia tiloja suljetaan talousvaikeuksien tai jatkajan puutteen vuoksi. Tästä on ajankohtaisia esimerkkejä myös Sievissä.

Jo nyt on selvää, että riippuvuus tuontiruoasta tulee kasvamaan merkittävästi. Levottomassa maailmanajassa tämä on vakava ongelma. Kovan paikan tullen kyse on kansamme selviämisestä.

Arkikielessä puhumme ”nälästä” usein, mutta useimmilla elossa olevilla suomalaisilla ei onneksi ole kokemusta sen todellisesta merkityksestä. Oikeus ruokaan on täällä toteutunut jo pitkään hyvin.

Kuitenkin jauhelihahyllyjen tyhjeneminen osoitti konkreettisesti, että elämme kädestä suuhun. Varastot ovat pienet, eikä Euroopassakaan ole ylimääräistä ruokaa. Kansalaisten ruokkiminen on viljelijöiden päivittäisen työn varassa.

Onkin käsittämätöntä, että maassamme on poliitikkoja ja puolueitakin, jotka haluaisivat ajaa alas kotieläintuotannon, useimmiten ilmastosyistä. 

Monet tuottajat tekevät tärkeää työtä näyttämällä somessa, miten hyvin Suomessa kohdellaan tuotantoeläimiä ja kuinka puhdasta ruokaa tuotetaan. Suuri kiitos teille.

Maatalouden vastustajien lisäksi alituisena vaarana on tehokkaiden toimien puute. Elinvoimaisen maatalouden puolustaminen vaatii työtä, ja hallituksella on tässä keskeinen rooli.

Tuottajana olen seurannut alaa yli 35 vuotta. Keskustan lisäksi maatalouden todellisia puolustajia on vähän, ja paini EU:n kanssa on ollut jatkuvaa, vaikka se on tarjonnut alalle kohtuullisen vakaan tukijärjestelmän.

Nykyinen hallitus lupasi aloittaessaan, että kannattavuuden parantamiseksi ja kassakriisin ratkaisemiseksi tehdään vaikuttavia toimenpiteitä. Lisäksi luvattiin, ettei kansallisilla päätöksillä nosteta maatalouden kustannuksia.

Lupaukset eivät ole toteutuneet. Kannattavuuden parantamiseksi ei ole tehty mitään toimenpiteitä.

Kustannuksia taas on nostettu muun muassa lupamaksujen korotuksilla ja biokaasun tuottajien todennusvelvoitteella. Myös yleisen ALV-kannan korotus ja rehun ALV:n lasku lisäsivät tilojen kassavajetta.

Samalla viime vaalikauden viljelijöiden kustannuksia alentavat ja myös tuloja lisäävät toimet loistavat nykyisen hallituksen päätöksissä poissaolollaan.

Hyvät hallitusohjelmakirjaukset ja suuret puheet erityisesti somessa eivät auta, jos käytännön toimet jäävät tekemättä.

Vielä on mahdollisuus näyttää.

Hyvää alkanutta sadonkorjuusyksyä kaikille tuottajille!

Artikkeli Ruoka ei tule lautaselle itsestään julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Onneksemme uusi EU-komissio lähtee ajattelussaan enemmän pellon merkityksestä ruoantuotannon lähteenä. Muistamme hyvin viime komission linjaukset, jotka saivat Keski-Euroopan viljelijät barrikadeille ja aivan syystä.

Suomen turvepelloista suurin osa sijaitsee Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Samalla alueella Ylä-Savo mukaan lukien sijaitsee valtaosa maamme nautakarjataloudesta. Nautakarjan perusrehu on nurmirehu, joka siis tuotetaan myös silloin merkittävältä osin turvepelloilla.

Yleisellä tasolla keskustelu turvepelloista tahtoo hukkua tietämättömyyteen. Ensimmäiseksi suurin osa ei tiedä, mikä on turvepellon määritelmä ja tutkijatkin ovat sekaisin joko tarkoituksella tai tahtomattaan asiasta. Joidenkin mielestä jokainen väriltään tumma maa on turvemaata.

Turve on maatumatonta kasvijätettä ja maatumisasteen edetessä turve muuttuu mustaksi mullaksi. Tämä on tiedetty jo yli 100 vuotta. 

Varsinaiseksi multamaaksi nimitetään eloperäistä maata, jossa on 20-40 % eloperäistä ainesta. Kun eloperäinen aines on alle 20 % puhutaan kivennäismaista erittäin runsasmultaisena ja siitä vähemmän runsasmultainen ja multava sekä vähämultainen.

Toiseksi Suomessa ei ole virallista tutkimusta turvepeltojen todellisesta määrästä. Luken arvion mukaan määrä on 270.000 ha. Viljavuustutkimusten maanäytetietojen mukaan luku on 168.000 ha. Jälkimmäisessä tutkitaan joka viides hehtaari alueelta kaikista pelloista.

Kolmanneksi ilmastopäästöt turvemaiden maaperätutkimuksen osalta on vielä pahasti puutteelliset. Näitä tutkimuksia tehdään mm. Ruukin tutkimusasemalla. Eli tutkittua tietoa riittävän pitkältä ajalta ei ole käytettävissä.

Meidän päättäjien pitäisi tehdä ratkaisuja turvepeltojen käytön suhteen tilanteessa, jossa perustiedot ovat täysin hukassa. 

Viljelyn kannalta turvemaiden kyky tuottaa nurmisatoa on merkittävästi varmempi kuin kivennäismaiden. Näin kävi mm. 2006 ja 2018 kuivina kesinä, jolloin nautakarjatilojen rehutilanne olisi ollut katastrofaalinen ilman turvemaita.

Monilla tiloilla turvemaiden osuus on niin merkittävä, että erilaisten rajoitusten tullessa käyttöön tilan toiminta pitää lopettaa.

Onko meillä varaa edes keskustella turvemaiden viljelyn lopettamisesta tai edes rajoittamisesta. Alan yrittäjänä voin todeta, että ei ole. 

Suomeen ostetaan ruokaa 7 miljardilla ja viedään 2 miljardilla. Taloustilanteemme on jo nyt huono. Nautakarjatilojen alasajo on siis myös kansantalouden kannalta mahdoton asia. 

Meillä tulisi maassamme olla enemmänkin huoli siitä, kuka jaksaa viljellä, kuka tuottaa maitoa ja lihaa jatkossa ruoaksi kaikille kuluttajille.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalasta lainatakseni:” Suomessa pitää ehdottomasti säilyttää ruoantuotanto” ja siinä turvepellot ovat avainasemassa.

Turvepeltojen nurmirehun kautta nauta jalostaa meille korkealaatuista maitoa ja lihaa. Siihen ei kukaan pysty teollisella toiminnalla.

Jos Luoja olisi tarkoittanut meidät syömään pelkkää kasvisruokaa ja nurmirehua, me olisimme märehtijöitä.

Vähintä mitä yhteiskunta ja päättäjät voivat tehdä, on antaa työrauha maanviljelijöille, todellisille ruoantuottajille.

Hyvää ja antoisaa kesää kaikille lukijoille!

Artikkeli Turvepellot ovat osa ruokaturvaamme julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Säännöt ja sääntely ovat tietysti välttämättömiä. Mutta helposti käy niin, että niitä syntyy liikaa. Ajoittain sääntelyä on haluttu purkaa, kuten Sipilän kaudella. 

Myös Orpon hallitus aikoi purkaa normeja ja vauhdittaa luvituksia. Erinomaisia tavoitteita, mutta hyvät kirjaukset ovat yksi kerrallaan kaatuneet.

Hyvänä esimerkkinä on aluehallintouudistus, jossa perustetaan uusi Lupa- ja valvontavirasto. Tarkoituksena on nopeuttaa ja sujuvoittaa luvitusta. 

Pieleen menee, kun uuden viraston sisään perustetaan niin kutsuttu “yleisen edun valvontayksikkö”. Syntyy siis tilanne, jossa virasto ensin myöntää luvan ja sitten sen sisällä toimiva toinen yksikkö valittaa viraston omasta päätöksestä. 

Tämä ei vastaa hyvää hallintoa, eikä taatusti nopeuta luvitusta. Annetun päätöksen tulee olla sellainen, että siihen ei enää sama virasto puutu. Valitukset käsiteltäköön hallinto-oikeudessa.

Sekin pitää huomioida, että  pelkkä yleisen edun valvontayksikön valitusoikeuden olemassaolo voi vaikuttaa lupapäätökseen jo käsittelyvaiheessa niin, että se ohjaa päätöstä tiettyyn suuntaan.

Monesti vedotaan siihen, että EU vaatii. EU-sääntely on kuitenkin sama kaikille. Niin vain esimerkiksi Italiassa viranomaisen pitää tehdä ympäristölupapäätös kuuden kuukauden sisällä hakemuksen jättämisestä. Espanjassa päätökset tehdään maakuntatasolla, jopa kolmessa kuukaudessa. Suomessa prosessi voi kestää 10 vuotta.

Toinen ajankohtainen esimerkki on tuore laki, joka lisää merkittävästi byrokratiaa ja kustannuksia yrityksissä, jotka valmistavat tai käyttävät biokaasua- tai nesteitä sekä biomassaa.

Aikaisemmin kooltaan yli 20 megawatin laitokset, jotka ovat tuottaneet sähköä, lämpöä tai jäähdytystä, ovat joutuneet todentamaan käyttämänsä polttoaineen olevan ympäristöllisesti kestävää.

Jatkossa raja tippuu 7,5 megawattiin. Niinpä esimerkiksi sahat, joilla on oma lämpölaitos, joutuvat todentamaan, että ne käyttävät kestävästi tuotettua polttoainetta. Ja kun polttoaine on sahalta tulevaa haketta, kuorta ja purua, niin eihän siinä järkeä ole. Kustannuksia ja paperisotaa kyllä syntyy.

Yhtä järjetöntä on se, kun hallitus päätti, että myös maatilatason biokaasulaitokset joutuvat todentamaan sen itsestäänselvyyden, että ne käyttävät karjanlantaa ja rehujätteitä. Tämä maksaa erittäin paljon, ja on suoraan vastoin hallituksen omaa ohjelmaa. 

Monesti tulee mieleen 1500-luvulla eläneen ruotsalaisen oppineen Olaus Petrin tuomarinohjeen periaate: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.”

Näin vain on monta kertaa Suomessa. 

Kaikesta huolimatta hyvää keskikesän juhlaa kaikille lukijoille!

Artikkeli Mihin kulkee sääntö-Suomi? julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Pari otetta tekstistä:

”Ensinnäkin pitäisi palauttaa usko siihen, että märehtijöitä eli lihantuottajia tarvitaan.

Näin toteaa kansanedustaja, itsekin nautakarjaa kotitilallaan Haapavedellä kasvattava Timo Mehtälä.

– Kaikissa näissä asioissa merkitsee se, mikä on valtakunnan tahtotila. Kyllä minä täällä eduskunnassa saan joka tilassa puhua, kuinka tärkeää kotimainen elintarviketuotanto on, keskustan ensimmäisen kauden kansanedustaja kertoo Suomenmaalle.”

—

”–Ei ole ollenkaan ollut tahtoa tai halua tai hahmotelmaa, että missä määrin kotieläintuotantoa pitäisi Suomessa säilyttää tai edesauttaa. Pikemminkin ympäristöviranomaiset, rahoittajat ja muut ovat lähteneet siitä, että halukkuutta ei säilyttämiseen paljon ole.”

”–Niin kauan kuin tuotanto otetaan itsestäänselvyytenä, sitä ei arvosteta. Mutta kyllä sitten itkettää, kun kotimaista tuotantoa ei ole. Ruotsi on hyvä esimerkki siitä, miten tilanne voi mennä erityisen vaikeaksi.”

Paina tästä, niin pääset lukemaan artikkelin Suomenmaan sivuilta.

Artikkeli Suomenmaan haastattelu 8.6.2025: Niin kauan kuin tuotanto otetaan itsestäänselvyytenä, sitä ei arvosteta julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Hallitusohjelmaan kirjattiin kovat menoleikkaukset hyvinvointialueille, sosiaaliturvaan ja hallintoon.

Tavoitteeksi asetettiin 100 000 uutta työllistä ja talouskasvun vauhdittaminen.

Hallitus ryhtyi toteuttamaan leikkauksiaan ripeästi. Vuosi sitten vauhtia vielä lisättiin: tehtiin lisäsäästöjä ja korotettiin arvonlisäveroa kesken vuoden. Myös alempia ALV-kantoja nostettiin.

Kaikkien yhteiseksi harmiksi talouskasvua ei ole kuulunut. Velkaantuminen ei ole hidastunut. 100 000 uuden työpaikan sijaan nyt työttömiä on 50 000 enemmän kuin kaksi vuotta sitten.

Tilanne on siis aivan päinvastainen kuin hallitus tavoitteli.

Samalla hallitus on joutunut tekemään suuria lisäpanostuksia puolustukseen. Taloutta rasittaa myös hallituksen päättämä neljän miljardin euron investointiohjelma, josta ei ole tingitty edes Turun tunnin junan osalta.

Niinpä hallitus kävi viikko sitten erittäin vaikeassa tilanteessa puoliväliriiheen, jossa linjataan tulevien vuosien taloutta. Jotain oli keksittävä.

Riihessä hallitus päätti tehdä talouspolitiikassaan täyskäännöksen: tuloveroja kevennetään seuraavan kahden vuoden aikana yli miljardilla eurolla, ja yhteisöveroa lasketaan 20 prosentista 18 prosenttiin vuoden 2027 alusta.

Veronalennusten suorat kustannukset ovat 2,3 miljardia euroa.

Hallituksen linjamuutos on melkoinen ja jättää ristiriitaisen kuvan. Veronalennukset voivat kyllä vauhdittaa talouskasvua ja tuoda lisää verotuloja, mikä on hyvä asia.

Mutta talousasiantuntijoiden kiistaton näkemys on, että kokonaisuudessaan päätökset tarkoittavat velkaantumisen kiihtymistä.

Lisäksi yhteisöveron alennus astuu voimaan vasta seuraavan hallituksen aloittaessa työnsä. Herää kysymys, miksi tällaisia päätöksiä ei tehty jo aikaisemmin.

Joka tapauksessa seuraava hallitus on todella tiukan paikan edessä. Talouden alijäämä on paisumassa ennennäkemättömäksi. Tämä on hallituksen suurin epäonnistuminen sen omiin tavoitteisiin nähden.

Pettymystä aiheuttaa myös se, että kehysriihessä mopen osille jäivät pk-yritykset, maa- ja metsätalous sekä kuntatalous. Isoon ongelmaan – eli rahoituksen saantiin – ei tullut uusia ratkaisuja.

Maa- ja metsätalouden osalta toistettiin vain hallitusohjelman kirjauksia. Konkretia puuttuu. Päätös laskea ruoan arvonlisäveroa 0,5 prosenttia on niin kosmeettinen, että sillä ei ole käytännön merkitystä.

Lisäksi hallitus ei pääomittanut Makeraa. Tällä hetkellä jopa 50 % maatalouden investoinneista jää ilman rahoitusta.

Kuntien valtionosuuksiin tulee leikkaus, joka näkyy koulutuksessa. Samalla yhteisöveron kevennys syö myös kuntien verotuloja.

Hallitus perustelee toimia kasvun tarpeella. Tavoite on oikea, mutta paljon jää nyt uskon varaan.

Lisäksi näyttää myös siltä, että monia päätöksiä on räätälöity omille sidosryhmille.

Toivon vilpittömästi, että kasvu käynnistyy. Muuten Suomen talous on aivan mahdottomassa tilanteessa hallituksen päättäessä kautensa 2027.

Se tuskin oli kenenkään tarkoitus.

Artikkeli Ilman talouskasvua seuraava hallitus on pulassa julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Yrittäjyys vaatii vastuuta, määrätietoisuutta ja kykyä sietää epävarmuutta. Myös tahto ansaita rahaa on välttämätön. Itsenäinen päätöksenteko ja oman yrityksen hallitseminen ovat yrittämisen suola. Mutta onko yrittäjyys Suomessa nykyään tällaista?

Olen saanut paljon yhteydenottoja eri alan yrittäjiltä, kuten rakennus-, ja maatalousyrittäjiltä, jotka ovat huolissaan yrittämisen vaikeutumisesta. Onko meiltä yrittäjiltä viety yrittämisen ilo? Kysymys nousee vääjäämättä mieleen, kun kuuntelee toisia yrittäjiä ja nykyistä byrokratian luvatussa ihmemaassa toimimisesta.

Viranomaiset sanovat usein, että EU vaatii. Ei se ihan niinkään ole. Suomalaiset lisäävät usein ylimääräisiä pykäliä EU-sääntöihin. Kun jokaista kohtaa tulkitsee kukin viranomainen tyylillään, alkuperäiset vaatimukset ylittyvät huomattavasti. Eteläeurooppalaiset ovat usein suomalaisten toimintatyylistä ihmeissään.

Tällä hetkellä Suomessa sorvataan metsäkatoasetuksesta kiireesti kansallisia ohjeita, vaikka puolet EU:n jäsenmaista ei ole nimennyt edes vastuullista viranomaista. Onko tämä suomalaisten etu?

Maa- ja metsätalousyrittäjät kohtaavat jatkuvasti byrokratian vaatimuksia, erityisesti tuotantoeläinten kanssa. Tarkastuksia ja selvityksiä on monenlaisia: pelto-, lannoitus-, eläin-, hyvinvointi-, rehu- ja vierasainevalvontaa.  Lisäksi teurastamot ja meijerit valvovat tuotteita.

Yrittäjän tulee sisäistää valvontaohjeet, joita on pelkästään peltovalvonnan 165 sivua ja eläinvalvonnan osalta 241 sivua, joten ruoan tuottaminen edellyttää melkoista kirjallisuuden tuntemista. Jos ehtoja ei tunne, seurauksena voi olla tukien menettäminen.

Ehdollisuuden valvonta viljelijätukien maksamisen edellytyksenä on ääriesimerkki byrokratiasta. Siinä kun tarkastajat tarkastavat ristiin pelto- ja eläinpuolen asioita. Tarkastukset tapahtuvat usein kesän kiireisimpään aikaan, mikä tekee lomailusta mahdotonta. 

Byrokratiaa riittää varmasti myös muilla aloilla, joita en niin tarkkaan tunne. Sääntöjä pitää olla, ja varmasti useimpien alkuperäinen tarkoitus on hyvä. Mutta Suomessa on useassa kohden menty liian pitkälle, ja etenkin pienyrittäjien hyvinvointi on koetuksella.

Pienyrittäjien hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää, sillä 94 % suomalaisista yrityksistä on alle 10 hengen yrityksiä, ja maa-, metsä- ja kalatalouden mukaan lukien jopa 97 %. Yrittäjien jaksaminen ja yrittämisen ilo ovat yhteiskunnan etu. Yhteiskunnan tulee luoda ilmapiiri, jossa yrittäjä tuntee todellista yrittämisen iloa.

Keskustan Kansanedustaja

Timo Mehtälä

Artikkeli Yrittämisen iloa julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Kuten Saksassa, myös Suomessa yritysten kannattavuus ympäri maan on toimivan talouden peruskivi. Energian hinta on ratkaiseva varsinkin raskaan teollisuuden osalta. Meillä energian hinta ei juuri nyt ole ongelma – kiitos pitkäjänteisen työn. 

Alkuun pitää sanoa, että istuvan hallituksen tavoitteet yrittäjyyden suhteen ovat erittäin hyviä. Hallitus haluaa kannustaa yrittäjyyteen, nostaa yrittäjyyden arvostusta ja vahvistaa maatalouden kannattavuutta ja kansallista metsäpolitiikkaa. 

“Hyvinvointi syntyy työstä. Työllisyys syntyy kannattavan yritystoiminnan kautta”, linjaa hallitus.

Perusviestissä ei siis ole moitteen sijaa. Ongelmat alkavat, kun siirrytään tarkastelemaan lukuja. 

Hallitus sanoo haluavansa hyvää, mutta tarjoaa kylmää kättä maakuntien yrittäjille. Keskusta haluaa yritystoiminnalle samat edellytykset koko Suomessa. Hallitus sen sijaan keskittää yritysinvestoinnit eteläiseen ja läntiseen Suomeen.

Kokonaisturvallisuuden kannalta on tärkeää, että yrityksiä ja elinvoimaa on koko Suomessa.

Hallitus aikoo lakkauttaa yritysten kehittämispalvelut, puolittaa kyläkauppatuen ja leikata yrittäjyyttä tukevasta 4H-toiminnasta merkittävän summan. 

Hallitus aikoo myös, omia kirjaustensa vastaisesti, vaikeuttaa uusien biokaasuvoimaloiden perustamista maatiloilla. Ammattidieseliä taas ei tule, joka kuljetusyritysten kannattavuuden osalta olisi merkittävä parannus.

Lisäksi hallitus leikkaa yksityisteiden määrärahoista, puolittaa sanomalehtien jakelutuen ja lopettaa laajakaistayhteyksien valtionavustuksen.

Kenties käsittämättömintä on, että hallitus leikkaa maatalouden kehittämisrahojen kansallisesta tuesta vapaaehtoisesti 137,5 miljoonaa seuraavien vuosien aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että EU:sta saatava vastinraha vähenee yli 100 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee Suomen nettomaksuosuuden lisäystä Euroopan unionille. Ihmettelen, toimisiko mikään toinen jäsenvaltio samalla tavalla.

Kyse on rahoista, jotka Suomi on itse onnistunut neuvottelemaan itselleen. Nyt niistä luovutaan vapaaehtoisesti. Tämä näkyy suoraan maakuntien elinvoimassa ja sitä kautta kaikkien yrittäjien ja kansalaisten arjessa.

Hallitus sanoo, että se tekee kaiken siksi, että se on välttämätöntä. Onko todella näin? Ei meidän mielestämme.

Keskustan vaihtoehto julkaistaan marraskuun loppupuolella. Siinä on tehty erilaisia valintoja kasvattamatta budjettimenoja. Tärkeintä on, että valtion menot saadaan pidettyä kurissa. Vaihtoehtobudjetteja käsitellään suuressa salissa marraskuun lopussa.

Toivotan lukijoille kauniita pakkasaamuja.

Keskustan Kansanedustaja

Timo Mehtälä

Artikkeli Onko hallitus yrittäjien puolella koko Suomessa? julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.