Samaan aikaan kun viljelijät tekevät työtään ruokapöytiemme eteen, julkisuudessa käydään yhä enemmän keskustelua ruoantuotannon päästöistä. 

Liian usein keskustelu perustuu puutteelliseen kuvaan suomalaisen maatalouden nykytilasta. Se on johtanut monen ajatukset harhapoluille. Päästökeskustelu on ohittanut keskustelun siitä, mikä on kotimaisen ruoantuotannon perimmäinen tarkoitus.

Unohtuuko, että myös kriitikon täytyy syödä nälkäänsä? Täysin päästötöntä ruoantuotantoa ei ole olemassa eikä tule olemaan.

Toinen usein unohtuva tosiasia on se, ettei ulkomailta tuotettu ruoka ole automaattisesti kotimaista vähäpäästöisempää. Päinvastoin. Meillä päästöt ovat pienemmät johtuen ilmastosta ja pohjavedestä. Lisäksi ruoan rahtaaminen ulkomailta jää pois.

Päästökeskustelussa myös faktat ovat raiteiltaan. Talousvaliokunnassa olemme käsitelleet Suomen kokonaispäästöjä ja samalla maatalouden päästöjä. Tilastoissa maatalouden päästöt ovat pysyneet samana viimeiset 30 vuotta.

Totesin, että tämä ei voi pitää paikkaansa, koska asiat ovat oleellisesti muuttuneet. Pelkästään 10 vuoden aikana 200 000 ha peltoa on siirtynyt viljasta nurmenviljelyyn, mikä vähentää päästöjä oleellisesti.

Toiseksi, viimeisten 25 vuoden aikana suurimpina päästöjen aiheuttajina pidettyjen nautaeläinten ja sikojen määrä on vähentynyt yli 500 000 kappaleella.

Ja kolmanneksi, työkoneiden päästöt ovat laskeneet merkittävästi, kuten myös koneiden määrä hehtaaria kohden. Tämän lisäksi viimeisten vuosien aikana on metaanin talteenotto biokaasuksi ja biometaaniksi vähentänyt maatalouden päästöjä merkittävästi.

Ongelma vain on, että liikennekäyttöön valmistettua biometaania ei lasketa maatalouden päästövähenemäksi, kuten ei myöskään biokaasulla tuotettua lämpöä ja sähköä.

Kun kaikkia muutoksia ei saada mukaan laskelmiin, syntyy kuva, joka ei vastaa todellisuutta. Silti juuri näiden tietojen pohjalta tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat sekä viljelijöiden työhön että jokaisen suomalaisen ruokapöytään.

Viime aikoina tutkimustieto on täydentynyt merkittävästi. Keväällä kerrottiin, että nurmet sitovat hiiltä yli kaksi kertaa luultua enemmän. Myös ohra sitoo yli 40 % paremmin hiiltä kuin aiemmin tiedettiin.

Luonnonvarakeskuksen tuore tutkimus puolestaan osoittaa, että lypsykarjatalouden ilmastovaikutukset ovat pienentyneet merkittävästi metaanipäästöjen vähenemisen ansiosta.

Päätökset pitää tehdä uusimman tiedon perusteella. Nyt ei näin ole.

Kotimaista ruokaa kannattaa ostaa. Se on puhdasta, turvallista ja vastuullisesti tuotettua.

Artikkeli Kotimainen ruoka on maailman parasta julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Kyse on EU:n ennallistamisasetuksesta ja erityisesti siitä, millaisen kansallisen suunnitelman luonnon tilan parantamisesta Suomi lähettää Euroopan komissiolle.

Suomessa hallitus on päättänyt, että suunnitelman valmistelu keskitetään ympäristöministeriöön ja valtioneuvosto hyväksyy sen. Eduskunta jätetään kylmästi sivuun. 

Pidän tätä vakavana virheenä. Paljon vähäpätöisemmistäkin asioista keskustellaan eduskunnassa pitkään ja hartaasti.

Kansallinen ennallistamissuunnitelma tulee vaikuttamaan metsien käyttöön, maa- ja metsätalouteen, vesistöjen hoitoon, energiainvestointeihin, aluekehitykseen ja maaseudun elinkeinoihin vuosikymmeniksi eteenpäin.

Arvio kustannuksista liikkuu miljardissa eurossa vuodessa. Se on valtava summa maalle, joka kamppailee jo valmiiksi heikon talouskasvun, velkaantumisen ja investointitarpeiden kanssa.

Asetus tulee vaikuttamaan erityisesti maa- ja metsätalouden elinkeinotoimintaan.

Se sisältää Suomen olosuhteisiin täysin käsittämättömiä asioita, kuten turvemaiden vettäminen. Täällä koko toimenpide on täysin järjetön, ja lisäksi se tarkoittaisi kotimaisen maatalouden vakavaa haavoittamista. Tämä tilanteessa, jossa huoltovarmuuden merkitys korostuu enemmän kuin koskaan.

Myös metsien osalta on tulossa kylmää kyytiä. Arvion mukaan hakkuumahdollisuudet vähenevät 3-15 milj. m3 vuodessa. Rahallisesti se tarkoittaisi 1,6-3 miljardia euroa vuodessa. Ja työpaikan vähenemät päälle.

Erityisen huolestuttavaa on se, että näin merkittävä suunnitelma aiotaan viedä Euroopan komissiolle ilman perusteellista eduskuntakäsittelyä. Missä on huoli omaisuudensuojasta? Missä on huoli metsien ja peltojen määräysvallasta? 

Muistan hyvin, kuinka nykyiset hallituspuolueet vastustivat ennallistamisasetusta sen valmisteluvaiheessa. Perussuomalaisten kanta koko asetukseen oli ehdoton ei.

Nyt samat puolueet ovat ensin hyväksyneet asetuksen ehdot, ja nyt lähettävät suunnitelman Brysseliin ilman, että eduskunta pääsee aidosti vaikuttamaan siihen. Johdonmukaisuutta on vaikea nähdä.

Keskusta esitti, että hallitus olisi tuonut kansallisen ennallistamissuunnitelman eduskunnalle selontekona. Selontekoa olisi käsitelty eri valiokunnissa, ja annetut lausunnot otettu huomioon suunnitelman laatimisessa. Mikään ei olisi estänyt hallitusta toimimasta näin. Näin ei tehty.

Luonnontilan parantaminen on tärkeä asia. Se pitää kuitenkin toteuttaa tavalla, joka ottaa huomioon kansalliset olosuhteet, talouden, huoltovarmuuden ja elinkeinojen toimintaedellytykset.

Hallitus kiirehtii nyt EU:n mallioppilaaksi. Muun muassa Ruotsi ja Saksa eivät.

Mihin jäi isänmaan edun ajaminen, jota viime vaalikaudella niin pontevasti vaadittiin?

Artikkeli Mihin jäi isänmaan edun ajaminen? julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivotunlainen. Iranin sodasta johtuen kustannukset ovat nousseet todella voimakkaasti. Samalla kotimainen ruoantuotanto vähenee koko ajan.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana maidontuotanto on vähentynyt kahdeksan prosenttia. Myös lihantuotannon määrä laskee. Kyse on isosta asiasta myös taloudellisesti: kotieläinsektori tuottaa yli 60 % maatalouden rahavirroista. 

Tilanne näkyy myös tuontiruoan määrässä. Suomi tuo ruokaa ulkomailta seitsemällä miljardilla eurolla ja vie kahdella. Erotus näkyy suoraan taloudessa. Velkaannumme 5 miljardia vuodessa myös sen vuoksi, että emme tuota ruokaa riittävästi itse.

Käsittelimme kolme viikkoa sitten eduskunnassa kansallista ruokastrategiaa, jossa tunnistetaan kyllä oikeat ongelmat. Kannattavuus on heikko ja riippuvuus tuontipanoksista suuri. Puhutaan reiluudesta ja huoltovarmuudesta.

Selonteossa puhutaan myös ruokaviennin lisäämisestä. Mutta ei siitä, että tuotantoa pitäisi lisätä. Kysynkin, mitä me viemme, kun suurimmassa osassa tuotteita emme ole edes omavaraisia? 

Keskeisin ratkaisu on laittaa kotimainen ruokamarkkina kuntoon. Suomen tuottajahinnat ovat EU:n alhaisimpia, mutta ruokakauppa maailman kannattavinta. Käsittelyssä oleva elintarvikemarkkinalain uudistus vie tilannetta napsun parempaan suuntaan. 

Muutakin tarvitaan. Maatilojen investointien rahoitus pitää tarvita. Julkisissa hankinnoissa on käytettävä kotimaista ruokaa. Puolustusvoimat voisivat näyttää tässä esimerkkiä.

Tänä keväänä viljelijät saivat myös pitkästä aikaa erittäin hyviä uutisia, kun uusin tutkimus totesi nurmipeltojen sitovan hiiltä huomattavasti enemmän kuin aiemmin on arvioitu. Kun peltoon palautetaan lanta, vaikutus kasvaa edelleen. 

Tämä muuttaa käsitystä maatalouden päästöistä. Kotieläintuotannon vähentämisen vaatimisesta putoaa pohja pois.

Suomessa kannattaa panostaa siihen, missä meillä on luontaisesti parhaat edellytykset. Nurmi kasvaa näillä leveysasteilla erinomaisesti. Meillä on maailman parhaat pohjavesivarat. Antibiootteja käytetään hyvin vähän tai ei ollenkaan. Kotieläintuotantoon panostamiseen on siis meillä todella hyvät edellytykset.

Kevät on toivoa täynnä. Suomessa on vielä paljon nuoria miehiä ja naisia, jotka unelmoivat omasta maatilasta.

On tästä talosta ja Euroopan unionista kiinni, toteutuvatko unelmat. Lopulta tässä on kyse päättäjien tahdosta. 

Nimittäin varmaa on, että myös jatkossa me jokainen tarvitsemme terveellistä ja ravitsevaa ruokaa. Siksi suomalaiselle ruoalle on varmasti kysyntää niin Suomessa kuin ulkomailla myös tulevaisuudessa.

Artikkeli Kevät herää pelloilla – herääkö tahto päättäjissä? julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Suomessa on laaja yhteisymmärrys myös siitä, että kotimaista ruokaa tulee olla saatavilla. Tämäkin on oikeus, joka suomalaisille kuuluu. Silti kotimainen tuotanto, erityisesti kotieläinpuolella, on vakavasti uhattuna.

Maatiloja lopetetaan hälyttävää vauhtia. Uutena ilmiönä myös nykyaikaisia tiloja suljetaan talousvaikeuksien tai jatkajan puutteen vuoksi. Tästä on ajankohtaisia esimerkkejä myös Sievissä.

Jo nyt on selvää, että riippuvuus tuontiruoasta tulee kasvamaan merkittävästi. Levottomassa maailmanajassa tämä on vakava ongelma. Kovan paikan tullen kyse on kansamme selviämisestä.

Arkikielessä puhumme ”nälästä” usein, mutta useimmilla elossa olevilla suomalaisilla ei onneksi ole kokemusta sen todellisesta merkityksestä. Oikeus ruokaan on täällä toteutunut jo pitkään hyvin.

Kuitenkin jauhelihahyllyjen tyhjeneminen osoitti konkreettisesti, että elämme kädestä suuhun. Varastot ovat pienet, eikä Euroopassakaan ole ylimääräistä ruokaa. Kansalaisten ruokkiminen on viljelijöiden päivittäisen työn varassa.

Onkin käsittämätöntä, että maassamme on poliitikkoja ja puolueitakin, jotka haluaisivat ajaa alas kotieläintuotannon, useimmiten ilmastosyistä. 

Monet tuottajat tekevät tärkeää työtä näyttämällä somessa, miten hyvin Suomessa kohdellaan tuotantoeläimiä ja kuinka puhdasta ruokaa tuotetaan. Suuri kiitos teille.

Maatalouden vastustajien lisäksi alituisena vaarana on tehokkaiden toimien puute. Elinvoimaisen maatalouden puolustaminen vaatii työtä, ja hallituksella on tässä keskeinen rooli.

Tuottajana olen seurannut alaa yli 35 vuotta. Keskustan lisäksi maatalouden todellisia puolustajia on vähän, ja paini EU:n kanssa on ollut jatkuvaa, vaikka se on tarjonnut alalle kohtuullisen vakaan tukijärjestelmän.

Nykyinen hallitus lupasi aloittaessaan, että kannattavuuden parantamiseksi ja kassakriisin ratkaisemiseksi tehdään vaikuttavia toimenpiteitä. Lisäksi luvattiin, ettei kansallisilla päätöksillä nosteta maatalouden kustannuksia.

Lupaukset eivät ole toteutuneet. Kannattavuuden parantamiseksi ei ole tehty mitään toimenpiteitä.

Kustannuksia taas on nostettu muun muassa lupamaksujen korotuksilla ja biokaasun tuottajien todennusvelvoitteella. Myös yleisen ALV-kannan korotus ja rehun ALV:n lasku lisäsivät tilojen kassavajetta.

Samalla viime vaalikauden viljelijöiden kustannuksia alentavat ja myös tuloja lisäävät toimet loistavat nykyisen hallituksen päätöksissä poissaolollaan.

Hyvät hallitusohjelmakirjaukset ja suuret puheet erityisesti somessa eivät auta, jos käytännön toimet jäävät tekemättä.

Vielä on mahdollisuus näyttää.

Hyvää alkanutta sadonkorjuusyksyä kaikille tuottajille!

Artikkeli Ruoka ei tule lautaselle itsestään julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Olen eduskunnan talousvaliokunnan jäsenenä seurannut energia-asioita läheltä. Lähes viikottain valmistelemme aiheeseen liittyvää lausuntoa tai mietintöä. Kaikki ovat liittyneet uusiutuvaan energiaan.

Kun puhutaan energiasta, on muistettava kaksi pääasiallista energiantarvetta: lämpö ja sähkö.

Sähköä tuottavat ydin-, vesi-, tuuli-, aurinkovoima sekä CHP-laitokset.

Lämpöenergia on suurelta osin puuperäistä. Jopa 48 % lämmöstä tuotetaan metsäpolttoaineella, teollisuuden puutähteillä ja muulla biomassalla. Myös uusiutuvaa energiaa käyttävät sähkökattilat yleistyvät koko ajan syrjäyttäen polttolaitoksia. 

Fossiilisten käyttö vähenee siis koko ajan, koska päästökauppa tekee ne kalliiksi. Kivihiilen, maakaasun ja öljyn käyttö on romahtanut. Turpeen osuus lämmityskäytössä on tippunut 5 %:iin. Hukkalämmöllä tuotetaan jo kolminkertaisesti turpeen tuottama energiamäärä lämpölaitoksiin. 

Turpeen energiakäyttö nousee kuitenkin ajoittain pinnalle johtuen valtavasta energiaresurssista, joka Suomen soilla on. Aihe houkuttaa populismiin ja löysiin lupauksiin.

Perussuomalaiset lupasi viime vaalien alla turvetuottajille, että päästökauppa keskeytetään, turpeen energiavero poistetaan ja turpeesta tulee uusiutuva luonnonvara. 

Lupaukset olivat aivan mahdottomia, eivätkä päätyneet hallitusohjelmaan. Ne eivät tule etenemään.

Tosiasiassa yksikään puolue ei ole viime vuosina ajanut aktiivisesti turpeen energiakäytön palauttamista – yksittäisiä kansanedustajia lukuun ottamatta. 

Olen itse puolustanut turpeen käyttöä valiokunnassa joka käänteessä energia-, kasvu- ja kuiviketurpeen osalta, koska sen merkitys maaseudulla on valtava.

Kuitenkin energiaturpeen asema sinetöitiin jo 20 vuotta sitten, kun EU:n päästökauppalaki luotiin. Kun päästöoikeuksien hinta nousi muutama vuosi sitten voimakkaasti, romahti myös turpeen käyttö.

Turpeen äänestäminen eduskunnassa uusiutuvaksi ei muuttaisi mahdollisuuksia turpeen energiakäyttöön. Se kun ei vaikuta päästökauppaan, joka on turpeen hinnan nousun syy.

Jos polttoturve halutaan takaisin, hallituksen pitäisi aloittaa neuvottelut turpeen irrottamiseksi päästökaupasta ja samoin Pariisin ilmastosopimuksesta. Silloin sen kotimainen käyttö voisi lisääntyä. 

Fakta on, että asia tuskin etenisi EU:ssa. Käytännössä energiaturpeen palauttaminen edellyttäisi eroamista EU:sta. Nähtäväksi jäisi, palauttaisiko se turvetta energiakäyttöön.

Hallitus voisi tietysti poistaa turpeen energiaveron tai nostaa sen verotonta käyttömäärää, kuten viime kaudella tehtiin ministeri Lintilän johdolla. Veron poisto ei kuitenkaan alentaisi turpeen hintaa oleellisesti.

Turpeen osalta nyt olisikin tärkeintä varmistaa kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus, koska niiden merkitys on valtava niin taimitarhoilla kuin kotieläintiloilla.

Artikkeli Turve houkuttelee populismiin julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Istuva hallitus nosti ohjelmassaan tärkeäksi tavoitteeksi viljelijöiden aseman parantamisen. Luvattiin täyskäännöstä maataloustuottajien tilanteeseen. 

Mitään tämän suuntaistakaan ei ole tapahtunut. Moni maataloustuottaja teki viime tilikaudella huonoimman tuloksen pitkään aikaan.

Hallitus lupasi paljon – aivan liikaakin – mutta on hyvä käydä objektiivisesti läpi sen tekoja ja tekemättä jättämisiä.

Tällä hetkellä merkittävä ongelma on uusien ja investoivien yrittäjien rahoituksen ja vakuuksien saanti. Kuitenkaan tähän ei ole tehty mitään toimia, kuten ei myöskään elintarvikemarkkinoiden tasapainottamiseksi. 

Tuottajahintojen laskua hallitus ei pystynyt omilla toimillaan estämään lupauksistaan huolimatta. Tietysti jokainen maatalouden ammattilainen tietää, että hallituksen vaikutusmahdollisuudet tässä ovat heikot.

Ainoastaan lihamarkkinoiden rajun muutoksen seurauksena viimeisen 5 kk aikana on naudan hinta noussut.

Myöskään kustannuksia ei ole madallettu – päinvastoin, nostamalla yleistä ALV:a kustannuksia tuli lisää. 

Lisäksi keväinen päätös laskea rehun arvonlisäveroa lisäsi kotieläintilan valtiolle maksettavaa ALV:a – siis heikentää tuottajan taloudellista tilannetta.

Tärkeintä olisi madaltaa maatilojen kustannuksia, ja tähän voidaan vaikuttaa poliittisesti paljonkin. 

Toisin kuin edellisellä kaudella, nyt hallitus ei ole poistanut tuotantorakennusten kiinteistöveroa. Se olisi tuonut välittömästi investoinneille, pääsääntöisesti nuorille tuottajille, helpotusta kymmeniä tuhansia euroja. 

Energiaveron palautusta ei ole tuplattu, kuten edellisellä kaudella. Se olisi auttanut merkittävästi sähkö- ja polttoainelaskujen maksussa.

Lisäksi tukimaksatuksen aikatauluihin ei ole vaikutettu niiden aikaistamiseksi, vaikka lähes jokainen hallitus on näin tehnyt aikaisemmin.

Mitä hallitus sitten on tehnyt, paitsi koskenut arvonlisäveroihin? Tähän mennessä tasan kaksi asiaa: maatalouden tasausvarausta korotettiin 12500 euroa ja  elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia parannettiin. Nämä eivät tuo euroakaan viljelijän tilille.

Toisaalta hallitus on lisännyt tuottajien kustannuksia mm. biokaasulaitosten todentamisvelvoitteen kautta. Se lisäsi viljelijän kustannuksia merkittävästi, 7000 eurosta jopa 65.000 euroon/tila. Myös lupamaksuja on korotettu.

Maatalouden byrokratiaa ei pitänyt lisätä, mutta sekin lupaus oli ja meni, erityisesti biokaasua tuottavien tilojen osalta, joille on tulossa vielä lisää sääntelyä.

Senkin voisi mainita, että yksityisteiden kunnossapidon määrärahoja leikattiin 42 miljoonasta 7 miljoonaan euroon – vaikka maatilat toimivat pitkälti näiden teiden varassa.

Hallituskauden puolivälissä voidaan kokoavasti todeta, että tulokset ovat erittäin laihat, eikä juuri parempaa ole toistaiseksi tiedossa.

Hallituksella on vielä aikaa, ja toivon, että konkreettisia ja vaikuttavia tekoja syntyisi. 

Viljelijät odottavat juuri niitä.

Artikkeli Ovatko lupaukset maataloudelle toteutuneet?  julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Onneksemme uusi EU-komissio lähtee ajattelussaan enemmän pellon merkityksestä ruoantuotannon lähteenä. Muistamme hyvin viime komission linjaukset, jotka saivat Keski-Euroopan viljelijät barrikadeille ja aivan syystä.

Suomen turvepelloista suurin osa sijaitsee Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Samalla alueella Ylä-Savo mukaan lukien sijaitsee valtaosa maamme nautakarjataloudesta. Nautakarjan perusrehu on nurmirehu, joka siis tuotetaan myös silloin merkittävältä osin turvepelloilla.

Yleisellä tasolla keskustelu turvepelloista tahtoo hukkua tietämättömyyteen. Ensimmäiseksi suurin osa ei tiedä, mikä on turvepellon määritelmä ja tutkijatkin ovat sekaisin joko tarkoituksella tai tahtomattaan asiasta. Joidenkin mielestä jokainen väriltään tumma maa on turvemaata.

Turve on maatumatonta kasvijätettä ja maatumisasteen edetessä turve muuttuu mustaksi mullaksi. Tämä on tiedetty jo yli 100 vuotta. 

Varsinaiseksi multamaaksi nimitetään eloperäistä maata, jossa on 20-40 % eloperäistä ainesta. Kun eloperäinen aines on alle 20 % puhutaan kivennäismaista erittäin runsasmultaisena ja siitä vähemmän runsasmultainen ja multava sekä vähämultainen.

Toiseksi Suomessa ei ole virallista tutkimusta turvepeltojen todellisesta määrästä. Luken arvion mukaan määrä on 270.000 ha. Viljavuustutkimusten maanäytetietojen mukaan luku on 168.000 ha. Jälkimmäisessä tutkitaan joka viides hehtaari alueelta kaikista pelloista.

Kolmanneksi ilmastopäästöt turvemaiden maaperätutkimuksen osalta on vielä pahasti puutteelliset. Näitä tutkimuksia tehdään mm. Ruukin tutkimusasemalla. Eli tutkittua tietoa riittävän pitkältä ajalta ei ole käytettävissä.

Meidän päättäjien pitäisi tehdä ratkaisuja turvepeltojen käytön suhteen tilanteessa, jossa perustiedot ovat täysin hukassa. 

Viljelyn kannalta turvemaiden kyky tuottaa nurmisatoa on merkittävästi varmempi kuin kivennäismaiden. Näin kävi mm. 2006 ja 2018 kuivina kesinä, jolloin nautakarjatilojen rehutilanne olisi ollut katastrofaalinen ilman turvemaita.

Monilla tiloilla turvemaiden osuus on niin merkittävä, että erilaisten rajoitusten tullessa käyttöön tilan toiminta pitää lopettaa.

Onko meillä varaa edes keskustella turvemaiden viljelyn lopettamisesta tai edes rajoittamisesta. Alan yrittäjänä voin todeta, että ei ole. 

Suomeen ostetaan ruokaa 7 miljardilla ja viedään 2 miljardilla. Taloustilanteemme on jo nyt huono. Nautakarjatilojen alasajo on siis myös kansantalouden kannalta mahdoton asia. 

Meillä tulisi maassamme olla enemmänkin huoli siitä, kuka jaksaa viljellä, kuka tuottaa maitoa ja lihaa jatkossa ruoaksi kaikille kuluttajille.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalasta lainatakseni:” Suomessa pitää ehdottomasti säilyttää ruoantuotanto” ja siinä turvepellot ovat avainasemassa.

Turvepeltojen nurmirehun kautta nauta jalostaa meille korkealaatuista maitoa ja lihaa. Siihen ei kukaan pysty teollisella toiminnalla.

Jos Luoja olisi tarkoittanut meidät syömään pelkkää kasvisruokaa ja nurmirehua, me olisimme märehtijöitä.

Vähintä mitä yhteiskunta ja päättäjät voivat tehdä, on antaa työrauha maanviljelijöille, todellisille ruoantuottajille.

Hyvää ja antoisaa kesää kaikille lukijoille!

Artikkeli Turvepellot ovat osa ruokaturvaamme julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Pari otetta tekstistä:

”Ensinnäkin pitäisi palauttaa usko siihen, että märehtijöitä eli lihantuottajia tarvitaan.

Näin toteaa kansanedustaja, itsekin nautakarjaa kotitilallaan Haapavedellä kasvattava Timo Mehtälä.

– Kaikissa näissä asioissa merkitsee se, mikä on valtakunnan tahtotila. Kyllä minä täällä eduskunnassa saan joka tilassa puhua, kuinka tärkeää kotimainen elintarviketuotanto on, keskustan ensimmäisen kauden kansanedustaja kertoo Suomenmaalle.”

—

”–Ei ole ollenkaan ollut tahtoa tai halua tai hahmotelmaa, että missä määrin kotieläintuotantoa pitäisi Suomessa säilyttää tai edesauttaa. Pikemminkin ympäristöviranomaiset, rahoittajat ja muut ovat lähteneet siitä, että halukkuutta ei säilyttämiseen paljon ole.”

”–Niin kauan kuin tuotanto otetaan itsestäänselvyytenä, sitä ei arvosteta. Mutta kyllä sitten itkettää, kun kotimaista tuotantoa ei ole. Ruotsi on hyvä esimerkki siitä, miten tilanne voi mennä erityisen vaikeaksi.”

Paina tästä, niin pääset lukemaan artikkelin Suomenmaan sivuilta.

Artikkeli Suomenmaan haastattelu 8.6.2025: Niin kauan kuin tuotanto otetaan itsestäänselvyytenä, sitä ei arvosteta julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Puoliväliriihessä halllitus tarkasteli taivaltaan ja suunnitteli samalla tulevien vuosien taloutta. 

Heti kärkeen pitää mainita hyvät asiat: Tuikitärkeä Ylivieskan ylikulkusilta sai lopulta rahoituksen – enkä usko, että päätöstä enää perutaan. 

Lisäksi hallitus päätti keventää palkansaajien sekä yrittäjien verotusta, mikä on lähtökohtaisesti myönteinen asia.

Siihen hyvät uutiset sitten jäävätkin. Kahden vuoden aikana alueeltamme – kuten maakunnista muutenkin – on karsittu rahoitusta ja tärkeitä palveluja, kuten Ylivieskan maanmittauslaitoksen konttori ja Oulaskankaan yöpäivystys. 

Työttömyys on kasvanut roimasti, konkurssiennätykset ovat paukkuneet ja leikkaukset ovat kerta toisensa jälkeen kohdistuneet samoille ihmisille. Varsinkin moni lapsiperhe on joutunut taloudellisesti mahdottomaan tilanteeseen. 

Isot korotukset arvonlisäverokantoihin taas ovat olleet myrkkyä niin palvelualan yrittäjille kuin pienituloisille kotitalouksille. 

Kaikkein suurin epäonnistuminen on, että velkaantuminen ei ole hidastunut lainkaan. Tämä oli kuitenkin hallituksen tärkein tavoite.

Nyt hallitus pyrkii sinänsä aivan oikein luomaan talouskasvua. Tuloverojen ja yhteisöveron alentaminen voi auttaa. Mutta yli kahden miljardin veronalennukset kiihdyttävät väistämättä velkaantumista.

Ja samalla, kun hallitus toisella kädellä antaa, se toisella ottaa: työhuonevähennyksen sekä ay-jäsenmaksun vähennyksen poisto tarkoittavat, että käteen jäävä verohyöty on keskituloisella olematon. 

Sama logiikka pätee muutenkin: perusopetuksen rahoitusta lisätään, mutta kuntien rahoitusta leikataan. Nyt kehysriihessä tehtiin vielä uusi leikkaus. Myös yhteisöveron alentaminen vähentää kuntien verotuloja.

Olisi mukavaa, jos voisin kehua hallitusta vaikkapa maa- ja metsätalouden asioista, joiden osalta hallitusohjelma oli hyvä. Mutta ei. Suuret lupaukset ovat kaikki lunastamatta. 

Tuottajien aseman parantamiseksi ei ole tehty yhtään mitään, ja se näkyy kentällä.

Samalla on kuitenkin – täysin vastoin hallitusohjelmaa – lisätty merkittävästi byrokratiaa esimerkiksi biokaasun tuottamiseen.

Keskiöön pitää nyt nostaa pienet ja keskisuuret yritykset sekä tavallinen työtä tekevä suomalainen.

Yrittäjävähennystä pitää parantaa ja investointien verotuki on jatkossa laajennettava myös pk-yrityksille. 

Palvelualojen elinvoimaa ja ihmisten ostovoimaa tuetaan pitämällä kiinni kotitalousvähennyksestä ja torjumalla alueiden näivettämistä. 

Keskusta puolustaa kasvua, joka perustuu työhön, yrittämiseen ja koko Suomen mukana pitämiseen. 

Talouden kasvu loisi positiivista henkeä yrityksiin, rahoittajiin ja kuluttajille.

Artikkeli Yksi käsi antaa ja toinen ottaa – näinkö talous pelastuu? julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Maatilojen kehitysnäkymät 2020 -tutkimuksen mukaan 70 % viljelijöistä kokee byrokratian suurimmaksi työhyvinvointia heikentäväksi tekijäksi. Yli kolmannes viljelijöistä jättää investoinnit tekemättä lupaprosessien monimutkaisuuden vuoksi, mikä on suurempi este kuin rahoituksen saaminen.

Eräs kummallisimmista säännöksistä on kotieläintiloja koskettava ympäristöluvitus, jota alettiin vaatia 2000-luvun alussa Satu Hassin (vihr.) toimiessa ympäristöministerinä. Kasvinviljelytiloilta ei edellytetä ympäristölupaa. 

Miksi kyseenalaistan ympäristöluvituksen? Ensiksi: Se ei tuota ympäristön kannalta mitään lisäarvoa. Lupavaatimus koskee vain kotieläintiloja, vaikka niiden toiminta ei eroa kasvinviljelytiloista kuin lannan osalta. Ja lanta ei ole jätettä, vaan arvokasta ravinnetta, joka palautuu peltoon joka vuosi. Se on tilan sisäistä kiertoa.

Toiseksi: Maa- ja metsätalousministeriö valvoo lannan ja lannoitteiden käyttöä vuosittain hyvin tarkasti, jopa määrittäen, miten lanta on levitettävä pellolle. Silti ympäristöluvan saaneet tilat joutuvat raportoimaan ELY-keskuksen ympäristöviranomaisille, vaikka samat tiedot ovat jo maatalousviranomaisen kautta käytettävissä.

Kolmanneksi: Kunnat ovat rakennusluvalla luvittaneet rakennukset. Paloviranomainen valvoo tilojen rakennuksia, lietesäiliöitä ja muita varastoja, ja nämä samat kohteet tarkastaa myös ELY-ympäristötarkastaja. Molemmat laskuttavat tiloja erikseen, mikä on tarpeetonta ja lisää tilojen kustannuksia.

Neljänneksi: EU-jäsenyyden myötä Suomelle määritettiin pohjoisen tuen alueet, jossa eläinyksikkömäärät on rajoitettu, mitä pohjoisemmaksi mennään. Tämä rajoittaa eläinyksiköiden kokoa ja taloudellista laajentumista, eikä jättitiloja voi syntyä tukirajojen vuoksi.

Viidenneksi: Ympäristöluvitus aiheuttaa tiloille valtavat kustannukset. Lupa voi maksaa jopa 17 000 euroa, siis yhtä paljon kuin ydinvoimalan. Lupaprosessin valmistavat työt voivat maksaa 40 000 euroa. Lisäksi lupaprosessi voi kestää yli vuoden ja aiheuttaa siten ylimääräisiä kustannuksia.

Ruokaa tuottavien maatilojen ympäristölupa ja sen valvonta on kallis ja ennen kaikkea täysin tarpeettomasti viljelijöitä kuormittava. Lopputuotteena syntyvä 50–60 sivuinen lupapäätös on usein sen kirjoittajallekin epäselvä.

Tähän mennessä sääntelyn purkaminen on ollut näpertelyä. Nykyinen hallituskin pyrkii ohjelmassaan vähentämään maatalouden byrokratiaa. Tässä vaiheessa yhtään asiaa ei ole tullut vähentämiseen, mutta lisätty on kyllä reilusti mm. maatilojen biokaasulaitosten osalta.

Nyt tarvitaan todellisia tekoja, tästä olisi hyvä alkaa!

Artikkeli Maatilojen ympäristölupa on turhaa byrokratiaa julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.