Haapaveden suuri mies Ahti Pekkala sai vuonna 1986 läpi pitkäaikaisen tavoitteensa, kun kotipitäjäämme päätettiin rakentaa turvevoimalaitos. Eikä kyse ollut mistä tahansa laitoksesta: 390 MW:n kattilateholla ja 154 MW:n sähkötehollaan se oli lajissaan maailman suurin.
Laitos käynnistyi vuonna 1989, samana vuonna, kun me aloitimme yritystoiminnan Kytökylässä. Turve tuotti sähköä valtakunnanverkkoon ja työtä sekä toimeentuloa alueen elinkeinoille vuosikymmenten ajan.
Viime aikojen huippukorkealla sähkön hinnalla turvevoimalaitos tuottaisi vuorokaudessa 1,9 miljoonaa euroa tuloa sähkönmyynnistä. Valitettavasti tämä jää haaveeksi, koska laitoksen kattila ja turbiini pilkottiin rautaromuksi vuonna 2023. Vastaavan mittaluokan investointia Haapavedelle tulee tuskin koskaan.
Turvevoimalaitoksen perustaminen juuri 1980-luvun lopulla ei ollut sattumaa. Taustalla oli “öljykriisi” eli öljyn hinnan voimakas nousu. Moni muistaa, miten koteihin tehtiin “energiaremontteja”. Sisäkattoja laskettiin ja seiniä lisäeristettiin, jopa ikkunoita tukittiin.
Riippuvutta haluttiin vähentää myös kivihiilestä, joka tuli korvata kotimaisella polttoaineella. Haapaveden laitoksen suunnittelukriteerinä olikin, että sähköntuotantokustannusten tulee olla halvempaa kuin kivihiiltä käytettäessä. Kyse oli siis huoltovarmuudesta ja hinnasta.
Jos oli energiamarkkina murroksessa 1980-luvulla, niin sama tilanne on myös nyt. Kivihiilen ja turpeen polttaminen on Suomessa loppunut käytännössä kokonaan päästökaupan vuoksi. Nyt myös puun poltto vähenee, kun polttokattiloita vaihdetaan sähkökattiloiksi.
Muutos näkyy: vuosituhannen alussa uusiutuvien energialähteiden osuus oli 20 %. Vuonna 2025 osuus oli jo 57 %. Varsinkin tuulivoiman kasvu on ollut huimaa viimeisen 10 vuoden aikana. Vastaavasti vesivoiman tuotanto on jonkin verran vähentynyt.
Meillä sähkö on keskimäärin hyvin halpaa, mutta sääriippuvaisen tuotannon vuoksi hinta vaihtelee voimakkaasti. Pakkasjaksojen aikana olemme yhä täysin tuontienergiasta riippuvaisia. Ilman vahvoja Ruotsin siirtoyhteyksiä olisimme pulassa.
On selvää, että tilanne pitää korjata. Mutta onko meillä suunnitelmaa siihen? Lisäydinvoima ratkaisisi ongelman pidemmällä aikavälillä, mutta olisiko hallituksen ohjelmassaan lupaama kapasiteettimekanismi ratkaisu tähän hetkeen? Sen avulla luotaisiin uutta tuotantoa talven kylmiin pakkasjaksoihin. Onko lupaus toteutumassa?
1980-luvulla Suomi päätti satsata kotimaiseen turpeeseen. Huoltovarmuus vahvistui, ja voimalaitokset loivat vakautta sekä ja turvaa ympäri maata. Mikä on ratkaisumme tänään?
