Suomen hallitus on nyt istunut kaksi vuotta. Mitä olemme oppineet historiamme oikeistolaisimman hallituksen tekemisistä?
Puoliväliriihessä halllitus tarkasteli taivaltaan ja suunnitteli samalla tulevien vuosien taloutta.
Heti kärkeen pitää mainita hyvät asiat: Tuikitärkeä Ylivieskan ylikulkusilta sai lopulta rahoituksen – enkä usko, että päätöstä enää perutaan.
Lisäksi hallitus päätti keventää palkansaajien sekä yrittäjien verotusta, mikä on lähtökohtaisesti myönteinen asia.
Siihen hyvät uutiset sitten jäävätkin. Kahden vuoden aikana alueeltamme – kuten maakunnista muutenkin – on karsittu rahoitusta ja tärkeitä palveluja, kuten Ylivieskan maanmittauslaitoksen konttori ja Oulaskankaan yöpäivystys.
Työttömyys on kasvanut roimasti, konkurssiennätykset ovat paukkuneet ja leikkaukset ovat kerta toisensa jälkeen kohdistuneet samoille ihmisille. Varsinkin moni lapsiperhe on joutunut taloudellisesti mahdottomaan tilanteeseen.
Isot korotukset arvonlisäverokantoihin taas ovat olleet myrkkyä niin palvelualan yrittäjille kuin pienituloisille kotitalouksille.
Kaikkein suurin epäonnistuminen on, että velkaantuminen ei ole hidastunut lainkaan. Tämä oli kuitenkin hallituksen tärkein tavoite.
Nyt hallitus pyrkii sinänsä aivan oikein luomaan talouskasvua. Tuloverojen ja yhteisöveron alentaminen voi auttaa. Mutta yli kahden miljardin veronalennukset kiihdyttävät väistämättä velkaantumista.
Ja samalla, kun hallitus toisella kädellä antaa, se toisella ottaa: työhuonevähennyksen sekä ay-jäsenmaksun vähennyksen poisto tarkoittavat, että käteen jäävä verohyöty on keskituloisella olematon.
Sama logiikka pätee muutenkin: perusopetuksen rahoitusta lisätään, mutta kuntien rahoitusta leikataan. Nyt kehysriihessä tehtiin vielä uusi leikkaus. Myös yhteisöveron alentaminen vähentää kuntien verotuloja.
Olisi mukavaa, jos voisin kehua hallitusta vaikkapa maa- ja metsätalouden asioista, joiden osalta hallitusohjelma oli hyvä. Mutta ei. Suuret lupaukset ovat kaikki lunastamatta.
Tuottajien aseman parantamiseksi ei ole tehty yhtään mitään, ja se näkyy kentällä.
Samalla on kuitenkin – täysin vastoin hallitusohjelmaa – lisätty merkittävästi byrokratiaa esimerkiksi biokaasun tuottamiseen.
Keskiöön pitää nyt nostaa pienet ja keskisuuret yritykset sekä tavallinen työtä tekevä suomalainen.
Yrittäjävähennystä pitää parantaa ja investointien verotuki on jatkossa laajennettava myös pk-yrityksille.
Palvelualojen elinvoimaa ja ihmisten ostovoimaa tuetaan pitämällä kiinni kotitalousvähennyksestä ja torjumalla alueiden näivettämistä.
Keskusta puolustaa kasvua, joka perustuu työhön, yrittämiseen ja koko Suomen mukana pitämiseen.
Talouden kasvu loisi positiivista henkeä yrityksiin, rahoittajiin ja kuluttajille.
