Ikäluokat pienenevät lähes jokaisessa Suomen kunnassa. On noussut yleinen huoli siitä, miten maamme käy, jos suuntaa ei käänny. 

Siksi tehtävämme on nyt miettiä, miten voisimme rohkaista ihmisiä perheellistymään, mutta myös tukea olemassa olevia perheitä arjen keskellä. 

Eräs etenkin maaseutua koskeva ongelma on siinä, että moni lapsiperhe ei saa lainaa haluamaansa asuntoon. Tähän ehdotan ratkaisuksi uutta työkalua, lapsiperheille suunnattua korkotukilainaa. 

Korkotukilaina rohkaisisi pankkeja lainan myöntämisessä. Samalla pankin riski luottotappioista poistuisi. Etenkin, jos lainaan liitetään valtiontakaus. 

Toinen ratkaisu voisi löytyä kotihoidon tuesta, joka on nykyisin hyvin vaatimaton, vain 377 euroa kuukaudessa. Moni vanhempi haluaisi hoitaa pienokaistaan kotona hiukan pidempään, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista. 

Siksi esitän, että kotihoidon tuki pitäisi vähintään tuplata nykyisestä. Jos vanhemmilla olisi mahdollisuus hoitaa lapsia kotona hiukan pidempään, varhaiskasvatuksen kustannukset kunnille vähenisivät. Samalla perheiden valinnanvapaus paranisi. 

Kustannukset tuskin nousisivat, koska kotihoidon tuki olisi kunnille edelleen monta kertaa edullisempaa kuin varhaiskasvatus. Nykyisin enemmistö perheistä ei maksa asiakasmaksuja lainkaan. 

Täytyy myös huomioida, että lasten sairastaessa varhaiskasvatuksen menot pysyvät ennallaan. Lapsi hoidetaan kotona, ja vanhempi on pois työstä. 

Kotihoidon tukea ei pidä missään tapauksessa poistaa, kuten kokoomus ja SDP ovat ehdottaneet. Kuitenkin on täysin mahdollista, että näin tapahtuu, jos ensi kevään vaalien jälkeen maahamme muodostetaan heidän johtamansa hallitus. 

Kolmanneksi ratkaisuksi esitän, että vanhempainpäivärahoja voisi käyttää siihen asti, kunnes lapsi täyttää seitsemän vuotta. Nykyisin takaraja on kaksi vuotta. Esimerkiksi Ruotsissa takaraja on 12 vuotta. 

Muutos helpottaisi työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Opiskelevilla perheillä olisi mahdollisuus käyttää vapaita nykyistä paremmin. 

Myös työnantajat hyötyisivät, kun vapaita ei olisi pakko käyttää lyhyen ajan sisällä. Vapaiden ajoittamisesta olisi enemmän mahdollisuuksia neuvotella työnantajan kanssa yritykselle sopivaan ajankohtaan.

Lisäksi vapaita voitaisiin pitää lyhyempinä jaksoina. Joustavuus lisäisi myös työtyytyväisyyttä ja sitoutumista työnantajaan.

Tulevaisuudessa vahvoilla ovat ne kunnat, jotka pystyvät panostamaan lapsiperheiden palveluihin ja hyvinvointiin. Tämä on vaativa tehtävä, kun samaan aikaan taloutta sopeutetaan joka sektorilla.

Siksi valtion täytyy tunnistaa tilanne ja nostaa perhepolitiikka kokonaan uudelle tasolle. 

Artikkeli Kolme keinoa parempaan perhepolitiikkaan julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Vaikka työtilanne on hyvä ja lainanhoitokykyä löytyy, vastaus on yhä useammin ei. Kielteinen kanta on sitä varmempi, mitä kauemmas kaupungista mennään.

Tämä on käsittämätöntä varsinkin ottaen huomioon sen, että suomalaiset ovat todella säntillisiä asuntolainojen maksajia. Riskit realisoituvat pankille äärettömän harvoin. 

Muistan 1990-luvun loppupuolelta, kuinka pankinjohtaja kävi tarjoamassa kotona lainaa investointia varten. Oi niitä aikoja.

Pankit ovat siis alkaneet harjoittaa aluepolitiikkaa sen sijaan, että toimittaisivat tehtäväänsä. Mutta miksi?

Ongelman ydin on, että pankit eivät luota asuntojen arvon säilymiseen etenkään maaseudulla. Tämä johtuu ainakin matalasta syntyvyydestä ja heikentyneestä työtilanteesta.

Pankit laskevat siis asuntojen vakuusarvot pieniksi, ja lapsista kertyvät kustannukset taas suhteettoman suuriksi. Myös vaadittu omarahoitusosuus nousee usein tavallisen perheen ulottumattomiin. Kaiken huipuksi vanhempien henkilötakauskaan ei kelpaa nuoren perheen kodin rahoittamiseen.

Tästä syntyy noidankehä. Kun uusia taloja ei rakenneta eivätkä vanhat liiku, alueen asuntojen vakuusarvot laskevat entisestään. Sen jälkeen pankilla on taas yksi peruste lisää olla myöntämättä lainaa.

Näin puoli Suomea saadaan hiljalleen tyhjenemään. Samalla jää toteutumatta monen perheen unelma siitä, että saisi kasvattaa lapsiaan hiukan väljemmissä oloissa. Myös huoltovarmuus ja turvallisuus kärsivät.

Tilanteeseen tarvitaan ratkaisu. Siksi olen laatinut toimenpidealoitteen lapsiperheille tarkoitetun korkotukilainan käyttöön ottamiseksi.

Ajatuksena on, että valtio tukisi lapsiperhettä korkokustannusten maksamisessa, jos lainan korko ylittää määritellyn tason. Tämä voisi rohkaista pankkeja lainan myöntämisessä. Samalla pankin riski luottotappioista merkittävästi pienenee.

Samalla korkotukilaina vauhdittaisi pahasti kärsinyttä rakentamista ja vahvistaisi koko Suomen elinvoimaa.

Näin Suomessa on tehty ennenkin. Sotien jälkeen aravalainat mahdollistivat oman kodin rakentamisen valtavalle määrälle suomalaisia. Vielä aloittaessani maatalousvirkamiehenä 1980-luvun lopulla korkotukilainoilla rahoitettiin maaseudulle tavallisten ihmisten asuinrakennuksia.

Nykyinen ASP-järjestelmä auttaa ensiasunnon ostajia. Kasvavan lapsiperheen ongelma on kuitenkin usein juuri se, että ensimmäinen asunto on jo hankittu ja tarvittaisiin seuraava, suurempi koti.

Perheellä pitää olla oikeus päättää itse, missä asua ja lapsensa kasvattaa. Korkotukilaina voisi olla oiva työkalu auttaa pankkeja taas muistamaan, mikä niiden perustehtävä on. 

Artikkeli Korkotukilainaa lapsiperheille julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Pari otetta tekstistä:

”Ensinnäkin pitäisi palauttaa usko siihen, että märehtijöitä eli lihantuottajia tarvitaan.

Näin toteaa kansanedustaja, itsekin nautakarjaa kotitilallaan Haapavedellä kasvattava Timo Mehtälä.

– Kaikissa näissä asioissa merkitsee se, mikä on valtakunnan tahtotila. Kyllä minä täällä eduskunnassa saan joka tilassa puhua, kuinka tärkeää kotimainen elintarviketuotanto on, keskustan ensimmäisen kauden kansanedustaja kertoo Suomenmaalle.”

—

”–Ei ole ollenkaan ollut tahtoa tai halua tai hahmotelmaa, että missä määrin kotieläintuotantoa pitäisi Suomessa säilyttää tai edesauttaa. Pikemminkin ympäristöviranomaiset, rahoittajat ja muut ovat lähteneet siitä, että halukkuutta ei säilyttämiseen paljon ole.”

”–Niin kauan kuin tuotanto otetaan itsestäänselvyytenä, sitä ei arvosteta. Mutta kyllä sitten itkettää, kun kotimaista tuotantoa ei ole. Ruotsi on hyvä esimerkki siitä, miten tilanne voi mennä erityisen vaikeaksi.”

Paina tästä, niin pääset lukemaan artikkelin Suomenmaan sivuilta.

Artikkeli Suomenmaan haastattelu 8.6.2025: Niin kauan kuin tuotanto otetaan itsestäänselvyytenä, sitä ei arvosteta julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Keskustan linja on selvä: talouskasvua tulee hakea koko maasta, eikä keskittämällä pelkästään kaupunkien kehitykseen.

Tuoreen maaseutubarometrin mukaan maaseudulla asuvat ovat erityisen huolissaan palveluiden saatavuudesta ja toimeentulon riittävyydestä. Muutos on ollut raju: vuonna 2020 yli 70 % kaupungin läheisellä maaseudulla asuvista koki peruspalvelujen olevan hyvin saatavilla, mutta vuoteen 2023 mennessä luku on romahtanut noin 46 prosenttiin. 

Palvelut ovat monilla alueilla siirtyneet niin kauas, ettei niitä voi käytännössä enää käyttää, ja näin ollen niitä ei ole olemassa.

Tämä kehitys heikentää maaseudun elinvoimaa ja yrittäjyyttä. Peruspalveluiden, kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden, koulujen ja julkisen liikenteen etääntyminen tekee elämästä maaseudulla yhä vaikeampaa. Esimerkiksi Oulaskankaan sairaalan yöpäivystyksen lakkauttaminen on hyvä esimerkki: säästöjä ei synny, mutta elämä alueella kurjistuu. Jos peruspalveluja ei pystytä ylläpitämään, maaseutu menettää elinvoimansa ja yrittäjyyden edellytykset kuihtuvat.

Nykyinen hallitus on tehnyt päätöksiä, jotka kiristävät maaseudun taloutta ja elinmahdollisuuksia, vaikka se lupasi toisin omassa ohjelmassaan. Viljelijän arjen kustannuksia ja byrokratiaa on lisätty muun muassa maatilojen biokaasulaitosten osalta. Samaan aikaan sote-leikkaukset iskevät erityisesti harvaan asutulle alueelle.

Keskustan mielestä suunta pitää kääntää. Talouskasvu ei synny vain suurista kaupungeista, vaan koko maasta. Esimerkiksi metsätalouden tuotot tulevat maaseudulta, mutta verotuotot valuvat pääkaupunkiin. Onko tämä oikeudenmukaista tulonjakoa?

Keskusta esittää konkreettisia toimenpiteitä kasvun ja yrittäjyyden tukemiseksi: investointien verohyvityksen laajentamista pienille ja keskikokoisille yrityksille, arvonlisäverotuksen alarajan nostamista 30 000 euroon ja investointien lupaprosessien nopeuttamista. Lisäksi tarjoamme 20 prosentin tuloveroalennuksen eläkeikää lähestyville, jotka jatkavat työelämässä. Tämä tukee työllisyyttä ja auttaa pitämään kokeneet työntekijät työelämässä.

Palveluiden keskittäminen ei ole kestävä ratkaisu. Se johtaa siihen, että maaseudulla asuvat ihmiset jäävät ilman elintärkeitä palveluita ja kokevat olonsa turvattomaksi. Turvallisuuden tunne perustuu arjen turvaverkkoon, ja ilman lähipalveluja tämä verkko katoaa. Samalla maaseudun yrittäjät kamppailevat toimeentulon ja velkojen kanssa, vaikka he tekevät työtä seitsemän päivää viikossa tuottaakseen ruokaa koko Suomelle.

Maaseutu ei saa olla pelkkä taloudellinen resurssi kaupungeille. Kaupungeissa asuvista lähes 10 % haluaa käyttää vapaa-aikansa maaseudulla. Moni liittää siihen myönteisiä mielikuvia, kuten luonnonläheisyyden ja viihtyisän ympäristön. Ilman maaseudun ihmisiä ja yrityksiä tämä menetetään. Maaseutu on tärkeä osa Suomen identiteettiä ja hyvinvointia.

Keskustan tavoitteena on talouskasvun tuplaaminen ja koko maan kehittäminen tasapuolisesti. Tarvitsemme koko Suomen panoksen talouden kasvuun ja hyvinvoinnin turvaamiseen.

Suomi tarvitsee politiikkaa, joka keskittyy tavallisten ihmisten arkeen ja hyvinvointiin, olipa kyseessä kaupunki tai maaseutu. Tämä on reilun kasvun tie.

Artikkeli Tuplataan talouskasvu – pelastetaan maaseudun palvelut julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.