Keskustan vastustus oppositiosta käsin oli ankaraa, ja hanke saatiin kaadettua. Kunnan koko ei ratkaise sen taloudellista menestymistä.

Nyt näyttää siltä, että tekeillä on taas kuntauudistus, mutta sitä ei sanota ääneen. Suomen kunnat ajetaan lahtipenkkiin laeilla, leikkauksilla ja ankaralla keskittämisellä. Viime vuonna valtion toimipisteistä joka neljäs lakkautettiin.

Istuva hallitus on tähän mennessä on leikannut kuntien valtionosuuksia noin 250 miljoonalla eurolla. Tämä vaikuttaa suoraan siihen, miten kunnat voivat palveluitaan järjestää. 

Kaikkein tärkeimmän asian, eli kuntien valtionosuusuudistuksen tekemisen, hallitus hylkäsi kokonaan viime vuoden lopulla. Tämä oli kuntakentälle todella paha isku.

Juuri nyt käsittelyssä on niin sanottu hankintalain uudistus. Kuulostaa harmittomalta ja byrokraattiselta, mitä se onkin. 

Lain tavoitekin on hyvä: parantaa julkisen sektorin tehokkuutta, vahvistaa alueellista elinvoimaa ja edistää yrittämisen edellytyksiä. 

On kuitenkin käymässä juuri päinvastoin. Toteutuessaan laki tulee johtamaan pienten kuntien pakkoliitoksiin, kustannusten kasvuun ja alueellisen elinvoiman heikentymiseen. 

Valtiovarainministeriö, joka on valtion taloudenhoidossa korkein auktoriteetti, on lausunut seuraavasti: “Hankintalain muutos lisää kustannuksia ja byrokratiaa, ei luo markkinoita ja vaarantaa kyberturvan.”

Hankintalakiin on tullut prosessin aikana 700 lausuntoa, joista monissa kritiikki on yhtä ankaraa. Mikä laissa sitten on näin pahasti pielessä?

Hankintoja varten ja palvelujen tuottamiseksi kunnat perustavat ns. in house -yhtiöitä. Usein omistajina on useita kuntia, ja omistus jakautuu kunnan koon mukaan.

Nyt hallitus esittää omistusosuuden vähimmäisrajaksi 10 %. Se on kopioitu suoraan kokoomuksen poliittisesta ohjelmasta. Järkeviä perusteita säännölle ei ole.

Rajaus tekisi mahdottomaksi muutaman prosentin omistusosuuden, mikä on täysin tavallista pienten kuntien kohdalla, koska niillä palveluiden käyttötarve on suuria vähäisempi.

Lain seurauksena lukemattomia palveluita pitäisi järjestää kokonaan uusiksi. Vaakalaudalla olisivat erityisesti ICT-palvelut, joihin kaikkialla Suomessa ei riitä osaajia.

Pienille kunnille lankeaisi myös satojen miljoonien tai jopa miljardiluokan lisälasku. Tilanne ajaisi monen kunnan konkurssiin, palvelut vaaraan ja kyberhyökkäysten kohteiksi.

Kaikesta huolimatta hankintalain uudistus puksuttaa eteenpäin. Suurkuntamalli on lähellä toteutumistaan. 

Talousvaliokunnassa on viimeinen mahdollisuus poistaa 10 % sääntö. Sitä tulen esittämään.

Artikkeli Pienet kunnat ajetaan lahtipenkkiin julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Puoliväliriihessä halllitus tarkasteli taivaltaan ja suunnitteli samalla tulevien vuosien taloutta. 

Heti kärkeen pitää mainita hyvät asiat: Tuikitärkeä Ylivieskan ylikulkusilta sai lopulta rahoituksen – enkä usko, että päätöstä enää perutaan. 

Lisäksi hallitus päätti keventää palkansaajien sekä yrittäjien verotusta, mikä on lähtökohtaisesti myönteinen asia.

Siihen hyvät uutiset sitten jäävätkin. Kahden vuoden aikana alueeltamme – kuten maakunnista muutenkin – on karsittu rahoitusta ja tärkeitä palveluja, kuten Ylivieskan maanmittauslaitoksen konttori ja Oulaskankaan yöpäivystys. 

Työttömyys on kasvanut roimasti, konkurssiennätykset ovat paukkuneet ja leikkaukset ovat kerta toisensa jälkeen kohdistuneet samoille ihmisille. Varsinkin moni lapsiperhe on joutunut taloudellisesti mahdottomaan tilanteeseen. 

Isot korotukset arvonlisäverokantoihin taas ovat olleet myrkkyä niin palvelualan yrittäjille kuin pienituloisille kotitalouksille. 

Kaikkein suurin epäonnistuminen on, että velkaantuminen ei ole hidastunut lainkaan. Tämä oli kuitenkin hallituksen tärkein tavoite.

Nyt hallitus pyrkii sinänsä aivan oikein luomaan talouskasvua. Tuloverojen ja yhteisöveron alentaminen voi auttaa. Mutta yli kahden miljardin veronalennukset kiihdyttävät väistämättä velkaantumista.

Ja samalla, kun hallitus toisella kädellä antaa, se toisella ottaa: työhuonevähennyksen sekä ay-jäsenmaksun vähennyksen poisto tarkoittavat, että käteen jäävä verohyöty on keskituloisella olematon. 

Sama logiikka pätee muutenkin: perusopetuksen rahoitusta lisätään, mutta kuntien rahoitusta leikataan. Nyt kehysriihessä tehtiin vielä uusi leikkaus. Myös yhteisöveron alentaminen vähentää kuntien verotuloja.

Olisi mukavaa, jos voisin kehua hallitusta vaikkapa maa- ja metsätalouden asioista, joiden osalta hallitusohjelma oli hyvä. Mutta ei. Suuret lupaukset ovat kaikki lunastamatta. 

Tuottajien aseman parantamiseksi ei ole tehty yhtään mitään, ja se näkyy kentällä.

Samalla on kuitenkin – täysin vastoin hallitusohjelmaa – lisätty merkittävästi byrokratiaa esimerkiksi biokaasun tuottamiseen.

Keskiöön pitää nyt nostaa pienet ja keskisuuret yritykset sekä tavallinen työtä tekevä suomalainen.

Yrittäjävähennystä pitää parantaa ja investointien verotuki on jatkossa laajennettava myös pk-yrityksille. 

Palvelualojen elinvoimaa ja ihmisten ostovoimaa tuetaan pitämällä kiinni kotitalousvähennyksestä ja torjumalla alueiden näivettämistä. 

Keskusta puolustaa kasvua, joka perustuu työhön, yrittämiseen ja koko Suomen mukana pitämiseen. 

Talouden kasvu loisi positiivista henkeä yrityksiin, rahoittajiin ja kuluttajille.

Artikkeli Yksi käsi antaa ja toinen ottaa – näinkö talous pelastuu? julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.