Muistatko, kun Suomeen puuhattiin suurkuntamallia? Elettiin 2010-luvun alkua, vallassa oli Kataisen hallitus. Aikeena oli, että kuntien määrä pudotetaan alle sataan.
Keskustan vastustus oppositiosta käsin oli ankaraa, ja hanke saatiin kaadettua. Kunnan koko ei ratkaise sen taloudellista menestymistä.
Nyt näyttää siltä, että tekeillä on taas kuntauudistus, mutta sitä ei sanota ääneen. Suomen kunnat ajetaan lahtipenkkiin laeilla, leikkauksilla ja ankaralla keskittämisellä. Viime vuonna valtion toimipisteistä joka neljäs lakkautettiin.
Istuva hallitus on tähän mennessä on leikannut kuntien valtionosuuksia noin 250 miljoonalla eurolla. Tämä vaikuttaa suoraan siihen, miten kunnat voivat palveluitaan järjestää.
Kaikkein tärkeimmän asian, eli kuntien valtionosuusuudistuksen tekemisen, hallitus hylkäsi kokonaan viime vuoden lopulla. Tämä oli kuntakentälle todella paha isku.
Juuri nyt käsittelyssä on niin sanottu hankintalain uudistus. Kuulostaa harmittomalta ja byrokraattiselta, mitä se onkin.
Lain tavoitekin on hyvä: parantaa julkisen sektorin tehokkuutta, vahvistaa alueellista elinvoimaa ja edistää yrittämisen edellytyksiä.
On kuitenkin käymässä juuri päinvastoin. Toteutuessaan laki tulee johtamaan pienten kuntien pakkoliitoksiin, kustannusten kasvuun ja alueellisen elinvoiman heikentymiseen.
Valtiovarainministeriö, joka on valtion taloudenhoidossa korkein auktoriteetti, on lausunut seuraavasti: “Hankintalain muutos lisää kustannuksia ja byrokratiaa, ei luo markkinoita ja vaarantaa kyberturvan.”
Hankintalakiin on tullut prosessin aikana 700 lausuntoa, joista monissa kritiikki on yhtä ankaraa. Mikä laissa sitten on näin pahasti pielessä?
Hankintoja varten ja palvelujen tuottamiseksi kunnat perustavat ns. in house -yhtiöitä. Usein omistajina on useita kuntia, ja omistus jakautuu kunnan koon mukaan.
Nyt hallitus esittää omistusosuuden vähimmäisrajaksi 10 %. Se on kopioitu suoraan kokoomuksen poliittisesta ohjelmasta. Järkeviä perusteita säännölle ei ole.
Rajaus tekisi mahdottomaksi muutaman prosentin omistusosuuden, mikä on täysin tavallista pienten kuntien kohdalla, koska niillä palveluiden käyttötarve on suuria vähäisempi.
Lain seurauksena lukemattomia palveluita pitäisi järjestää kokonaan uusiksi. Vaakalaudalla olisivat erityisesti ICT-palvelut, joihin kaikkialla Suomessa ei riitä osaajia.
Pienille kunnille lankeaisi myös satojen miljoonien tai jopa miljardiluokan lisälasku. Tilanne ajaisi monen kunnan konkurssiin, palvelut vaaraan ja kyberhyökkäysten kohteiksi.
Kaikesta huolimatta hankintalain uudistus puksuttaa eteenpäin. Suurkuntamalli on lähellä toteutumistaan.
Talousvaliokunnassa on viimeinen mahdollisuus poistaa 10 % sääntö. Sitä tulen esittämään.
