Oletko joskus miettinyt, miksi Suomi on sellainen maa kuin on? Kuulumme maailman parhaimpien joukkoon todella monella saralla. Kun asiaa tarkastelee hiukan pidemmällä perspektiivillä, nykytilannetta voi pitää ihmeenä. Suomi nousi sotien runtelemasta maasta hämmästyttävän nopeasti yhdeksi maailman kehittyneimmistä valtioista.
Onnistumiseen on monia syitä. Meillä yhteiseen työhön kutsuttiin mukaan koko kansa. Mallia otettiin Ruotsista, mutta nollista ei tarvinnut alkaa: demokratian rakenteet olivat valmiit, ja ihmiset olivat tottuneet toimimaan järjestöissä ja yhdistyksissä. Monipuoluejärjestelmä on osoittanut vahvuutensa. Ei ole ollut samaa ongelmaa kuin USA:ssa, jossa toinen purkaa sitä, mitä toinen on saanut aikaan.
Työtä tehtiin yhdessä paremman maan rakentamiseksi. Samasta on edelleen kyse. Jokaisella kansalaisella on vastuu. Erityisvastuu on vaaleissa valituilla päättäjillä. Heidän tehtävänsä on rakentaa hyvää. Viedä eteenpäin yhdessä sovittuja asioita. Puhua totta.
Viime aikoina on puhuttu paljon ryhmäkurista. On haluttu kertoa, että kyse on yksinomaan pahasta asiasta. Tosiasiassa suomalainen demokratia perustuu puolueissa toimimiseen. Ja puolueet toimivat vain, jos jäsenet vetävät yhtä köyttä, sitoutuvat yhdessä tehtyihin päätöksiin. Tämän on joutunut arjessaan kohtaamaan nyt myös puolue, joka vielä oppositiossa julisti vastustavansa ryhmäkuria.
Oma asiansa ovat niin sanotut omantunnon kysymykset, joissa jotkut puolueet, kuten oma puolueeni, eivät vaadi ryhmältä yhteistä kantaa. Näin ei ole kaikilla puolueilla.
Toki jokaisella kansalaisella on aina oikeus perustaa oma poliittinen ryhmä tai puolue ja hakea sille kannatusta. Edellisten vuosikymmenten aikana kuitenkin vain harva on menestynyt.
Kuntatasolla puolueiden ulkopuoliset ryhmät voivat saada kannatusta, mutta niillä ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia maakunnan, varsinkaan valtion tasolla. Tämä on hyvä jokaisen äänestäjän tiedostaa.
Demokratian jatkumisen yhtenä ehtona on, että kansalaiset kunnioittavat sen luonnetta: enemmistö päättää. On mahdoton ajatus, että jokaisen toiveet ja halut toteutuisivat. Päätökset ovat aina kompromisseja – “tehdään kirkko keskelle kylää” – kuten ennen tavattiin sanoa. Kunnassa valtuusto on ylin päättävä elin, joten sen päätöksiä tulee kunnioittaa.
Aivan oleellista on myös se, että asioita viedään eteenpäin hyviä käytäntöjä noudattaen. Yhteiskuntamme perustuu luottamukseen. Kun toimimme rehellisesti ja toisiamme kunnioittaen, luottamus säilyy.
Haapavesi on hyvä paikka elää ja tehdä työtä. Kiitos siitä kuuluu jokaiselle yhteistä hyvää rakentaneelle. Työtä pitää myös jatkaa. Rakentaminen on aina kesken. Siksi olen päättänyt asettua ehdolle myös itse kevään kuntavaaleissa.
