Ikäluokat pienenevät lähes jokaisessa Suomen kunnassa. On noussut yleinen huoli siitä, miten maamme käy, jos suuntaa ei käänny. 

Siksi tehtävämme on nyt miettiä, miten voisimme rohkaista ihmisiä perheellistymään, mutta myös tukea olemassa olevia perheitä arjen keskellä. 

Eräs etenkin maaseutua koskeva ongelma on siinä, että moni lapsiperhe ei saa lainaa haluamaansa asuntoon. Tähän ehdotan ratkaisuksi uutta työkalua, lapsiperheille suunnattua korkotukilainaa. 

Korkotukilaina rohkaisisi pankkeja lainan myöntämisessä. Samalla pankin riski luottotappioista poistuisi. Etenkin, jos lainaan liitetään valtiontakaus. 

Toinen ratkaisu voisi löytyä kotihoidon tuesta, joka on nykyisin hyvin vaatimaton, vain 377 euroa kuukaudessa. Moni vanhempi haluaisi hoitaa pienokaistaan kotona hiukan pidempään, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista. 

Siksi esitän, että kotihoidon tuki pitäisi vähintään tuplata nykyisestä. Jos vanhemmilla olisi mahdollisuus hoitaa lapsia kotona hiukan pidempään, varhaiskasvatuksen kustannukset kunnille vähenisivät. Samalla perheiden valinnanvapaus paranisi. 

Kustannukset tuskin nousisivat, koska kotihoidon tuki olisi kunnille edelleen monta kertaa edullisempaa kuin varhaiskasvatus. Nykyisin enemmistö perheistä ei maksa asiakasmaksuja lainkaan. 

Täytyy myös huomioida, että lasten sairastaessa varhaiskasvatuksen menot pysyvät ennallaan. Lapsi hoidetaan kotona, ja vanhempi on pois työstä. 

Kotihoidon tukea ei pidä missään tapauksessa poistaa, kuten kokoomus ja SDP ovat ehdottaneet. Kuitenkin on täysin mahdollista, että näin tapahtuu, jos ensi kevään vaalien jälkeen maahamme muodostetaan heidän johtamansa hallitus. 

Kolmanneksi ratkaisuksi esitän, että vanhempainpäivärahoja voisi käyttää siihen asti, kunnes lapsi täyttää seitsemän vuotta. Nykyisin takaraja on kaksi vuotta. Esimerkiksi Ruotsissa takaraja on 12 vuotta. 

Muutos helpottaisi työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Opiskelevilla perheillä olisi mahdollisuus käyttää vapaita nykyistä paremmin. 

Myös työnantajat hyötyisivät, kun vapaita ei olisi pakko käyttää lyhyen ajan sisällä. Vapaiden ajoittamisesta olisi enemmän mahdollisuuksia neuvotella työnantajan kanssa yritykselle sopivaan ajankohtaan.

Lisäksi vapaita voitaisiin pitää lyhyempinä jaksoina. Joustavuus lisäisi myös työtyytyväisyyttä ja sitoutumista työnantajaan.

Tulevaisuudessa vahvoilla ovat ne kunnat, jotka pystyvät panostamaan lapsiperheiden palveluihin ja hyvinvointiin. Tämä on vaativa tehtävä, kun samaan aikaan taloutta sopeutetaan joka sektorilla.

Siksi valtion täytyy tunnistaa tilanne ja nostaa perhepolitiikka kokonaan uudelle tasolle. 

Artikkeli Kolme keinoa parempaan perhepolitiikkaan julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Vaikka työtilanne on hyvä ja lainanhoitokykyä löytyy, vastaus on yhä useammin ei. Kielteinen kanta on sitä varmempi, mitä kauemmas kaupungista mennään.

Tämä on käsittämätöntä varsinkin ottaen huomioon sen, että suomalaiset ovat todella säntillisiä asuntolainojen maksajia. Riskit realisoituvat pankille äärettömän harvoin. 

Muistan 1990-luvun loppupuolelta, kuinka pankinjohtaja kävi tarjoamassa kotona lainaa investointia varten. Oi niitä aikoja.

Pankit ovat siis alkaneet harjoittaa aluepolitiikkaa sen sijaan, että toimittaisivat tehtäväänsä. Mutta miksi?

Ongelman ydin on, että pankit eivät luota asuntojen arvon säilymiseen etenkään maaseudulla. Tämä johtuu ainakin matalasta syntyvyydestä ja heikentyneestä työtilanteesta.

Pankit laskevat siis asuntojen vakuusarvot pieniksi, ja lapsista kertyvät kustannukset taas suhteettoman suuriksi. Myös vaadittu omarahoitusosuus nousee usein tavallisen perheen ulottumattomiin. Kaiken huipuksi vanhempien henkilötakauskaan ei kelpaa nuoren perheen kodin rahoittamiseen.

Tästä syntyy noidankehä. Kun uusia taloja ei rakenneta eivätkä vanhat liiku, alueen asuntojen vakuusarvot laskevat entisestään. Sen jälkeen pankilla on taas yksi peruste lisää olla myöntämättä lainaa.

Näin puoli Suomea saadaan hiljalleen tyhjenemään. Samalla jää toteutumatta monen perheen unelma siitä, että saisi kasvattaa lapsiaan hiukan väljemmissä oloissa. Myös huoltovarmuus ja turvallisuus kärsivät.

Tilanteeseen tarvitaan ratkaisu. Siksi olen laatinut toimenpidealoitteen lapsiperheille tarkoitetun korkotukilainan käyttöön ottamiseksi.

Ajatuksena on, että valtio tukisi lapsiperhettä korkokustannusten maksamisessa, jos lainan korko ylittää määritellyn tason. Tämä voisi rohkaista pankkeja lainan myöntämisessä. Samalla pankin riski luottotappioista merkittävästi pienenee.

Samalla korkotukilaina vauhdittaisi pahasti kärsinyttä rakentamista ja vahvistaisi koko Suomen elinvoimaa.

Näin Suomessa on tehty ennenkin. Sotien jälkeen aravalainat mahdollistivat oman kodin rakentamisen valtavalle määrälle suomalaisia. Vielä aloittaessani maatalousvirkamiehenä 1980-luvun lopulla korkotukilainoilla rahoitettiin maaseudulle tavallisten ihmisten asuinrakennuksia.

Nykyinen ASP-järjestelmä auttaa ensiasunnon ostajia. Kasvavan lapsiperheen ongelma on kuitenkin usein juuri se, että ensimmäinen asunto on jo hankittu ja tarvittaisiin seuraava, suurempi koti.

Perheellä pitää olla oikeus päättää itse, missä asua ja lapsensa kasvattaa. Korkotukilaina voisi olla oiva työkalu auttaa pankkeja taas muistamaan, mikä niiden perustehtävä on. 

Artikkeli Korkotukilainaa lapsiperheille julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Tarkastellaan tilannetta rakkaan kotipitäjämme kautta. Tällä hetkellä Haapavedellä on 534 alakoululaista. Ilman muuttovoittoa heitä on kuuden vuoden kuluttua enää 343. Vähenemä on 36 %. 

Esimerkiksi Mäkirinteen oppilasmäärä putoaa nykyisestä 183:sta 90:een. Mieluskylän, Humalaojan ja Vattukylän koulujen oppilasmäärät putoavat alle 40:n, jonka kunta on määritellyt vähimmäisrajaksi koulun säilymiselle. 

Haapavesi ei ole poikkeus. Maakuntamme suurimmassa kaupungissa Oulussa peruskoululaisten määrä laskee vuosien 2020-2034 välisenä aikana yli 4000 oppilaalla. 

Vuodesta 2010 alkaen syntyvyys on koko maassa laskenut noin 30 %. Seuraukset ovat dramaattiset: jos erittäin pienet ikäluokat saavat yhtä vähän lapsia kuin vanhempansa, suomalaisten määrä putoaa 90 vuodessa alle miljoonaan – ilman maahanmuuttoa.

Tarkoitukseni ei ole luoda kauhukuvia. Tulevaisuuden ennustaminen on myös aina hyvin vaikeaa, mahdotontakin.

Joka tapauksessa tulee ymmärtää, että olemme hyvin poikkeuksellisen tilanteen äärellä. Jos emme saa syntyvyyttä koko maan tasolla nousuun, seuraukset näkyvät ihan joka tasolla: palveluissa, työvoiman määrässä, talouskasvussa, sekä tietysti maaseudun elinvoimassa. 

Siksi seuraavan hallituksen on täysin välttämätöntä ottaa perhepolitiikka koko ohjelmansa ytimeen. Kaikkein olennaisinta on käynnistää voimakas työ yleisen lapsimyönteisyyden edistämiseksi. Kulttuurin ja arvojen muuttamiseksi tarvitaan enemmän tahtoa ja mielikuvitusta kuin euroja. 

Samalla valtion täytyy myös konkreettisesti osoittaa, että se oikeasti haluaa kannustaa ihmisiä perheellistymään. Syntyvyys on laskenut ennen kaikkea siksi, että ensimmäisiä lapsia syntyy paljon vähemmän kuin ennen.

Nyt tarvitaan täysin uudenlaisia ideoita. Hetki sitten Väestöliitto todella esitteli sellaisen. He esittävät, että jokaisesta syntyvästä lapsesta maksetaan 5000 euron bonus, joka laitetaan rahastoon kasvamaan korkoa. Nyt syntyvä lapsi saa rahan korkoineen itselleen, kun saa ensimmäisen oman lapsensa. Idea on kansainvälisesti täysin ainutlaatuinen. 

Myös kuntien pitää aktivoitua. Haapavedellä Keskusta ehdottaa otettavaksi käyttöön kotihoidon tuen kuntalisää. Se mahdollistaisi pienten lasten hoitamisen myös kotona nykyistä joustavammin.

Keskusta puolueena taas on esittänyt, että vanhempainrahat olisivat verovapaita, jokaisesta lapsesta saisi 10 % hyvityksen opintolainaan, ja että opintotuen huoltajakorotus maksettaisiin jokaisesta lapsesta erikseen. 

Nämä toimet auttaisivat erityisesti niitä nuoria ja opiskelijoita, joiden perheen perustaminen lykkääntyy talouden vuoksi. 

Suuren murroksen äärellä tarvitaan uutta ajattelua jokaisella yhteiskunnan tasolla.

Artikkeli Suuren murroksen äärellä julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Kun 1990-luvun alussa meillä oli useita pieniä lapsia, mekin saimme toisinaan kotiimme kodinhoitajan. Tehtävää riitti aina ruoanlaitosta siivoamiseen ja pyykkäämiseen. 

Kodinhoitajan apu oli arkista, käytännönläheistä ja kullanarvoista.

Ennen kaikkea kodinhoitaja oli helposti saatavilla, ja hän oli perheelle tuttu henkilö.

Muistuu mieleen, kuinka välitöntä kodinhoitajan pyytäminen oli. Siskoni kansalaiskouluikäisenä kävi kunnan sosiaalitoimistossa pyytämänsä apua kotiimme, kun puhelimia ei ollut. Pyyntö täytettiin heti.

Nyt 30 vuotta myöhemmin kodinhoitajat ovat muisto vain. Kymmeniä vuosia toiminut, valtavan pidetty ja hyväksi havaittu järjestelmä ajettiin alas 1990-luvun laman seurauksena, kun valtiolla oli rahat vähissä. Tämä oli perheille raskas menetys.

Kodinhoitajille olisi ollut käyttöä myös 2000-luvulla. Yhteiskunnassa kiire on lisääntynyt ja monella tapaa myös perheissä paineet ovat kasvaneet. Mielenterveyden ongelmat ovat yleistyneet.

Myös rahallisia tukia on leikattu paljon. Esimerkiksi lapsilisien ostovoima on heikentynyt yli 40 % sitten 90-luvun alun. Taloudellinen niukkuus on varsinkin monilapsisissa perheissä hyvin yleistä.

Olisi äärettömän tärkeää, että lapsiperheet saisivat aivan tavallista arjen apua. Apua siihen, että tilanne pysyy hallinnassa. Juuri sellaista tukea kodinhoitajat ennen tarjosivat. 

Nyt asiat ovat mutkistuneet. Ensin perhe pyytää apua neuvolassa. Sitten hyvinvointialueelta tulee rivi virkahenkilöitä seuraamaan päiväksi, millaista apua perheessä tarvitaan. Kaiken huipuksi jos apua myönnetään, se on maksullista. Ei ihme, että monen vastaus on ”ei kiitos”.

Tällainen menetelmä ainoastaan kuormittaa perheenjäseniä. Samalla rahalla palkkaisi vähintään kymmeneen perheeseen kodinhoitajan päiväksi. Tarvitaanko arkisen avun tuottamiseen tällaista byrokratiaa?

Onneksi joissakin seurakunnista saa perhetyöntekijän kautta välitöntä apua perheeseen. Tuttu perhetyöntekijä sekä vanhemmille, että lapsille on tervetullut. Hienoa, että tällaista on olemassa. 

Miksi myös kunnat eivät voisi tuottaa tällaista palvelua? Mikä sopisi paremmin matalan kynnyksen tueksi kuin luotettava ihminen, joka osaa auttaa arjen askareissa?

Aikoinaan valtio tuki kuntia kodinhoitajien palkkaamisessa, ja kunnat kantoivat oman vastuunsa. Nyt olisi syytä katsoa tätä mallia uudelleen. 

Kodinhoitajajärjestelmä lakkautettiin rahanpuutteen vuoksi. Nyt taloustilanne on jälleen vaikea. Tulee kuitenkin muistaa, että on todella kustannustehokasta auttaa perheitä, kun lapset ovat pieniä. Lastensuojelu ja lasten sijoittaminen on yhteiskunnalle erittäin kallista.

Yhteiskuntamme menestyksen kannalta perheiden hyvinvointi on aivan keskeistä. Jos perheet voivat hyvin, yhteiskunta voi hyvin. Onko tämä päässyt unohtumaan?

Artikkeli Kadonneet kodinhoitajat takaisin julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Syntyvyyden lasku on ollut tiedossa pitkään, mutta toistaiseksi valtiovalta ei ole tehnyt mitään toimia tilanteen kääntämiseksi. Myöskään istuvaa hallitusta ei voi kehua. Lapsiperheisiin, erityisesti monilapsisiin perheisiin, on osunut kovia leikkauksia. 

Merkittävin on omistusasujien asumistuen poisto, joka vei suurilta perheiltä jopa tuhannen euron kuukausituen. Keskimäärin kyse oli noin 250 €/kk, ja käytännössä jokainen tuensaaja oli lapsiperhe.

Myös muita leikkauksia on tehty. Työttömyysturvan lapsikorotusten poisto vaikutti kolmen lapsen perheessä 240 €/kk. Indeksikorotukset jäädytettiin vuosiksi 2024–2027. Vanhempainpäivärahat, opintoraha, sairauspäivärahat ja monet muut etuudet eivät nouse kustannusten mukana. Sote-rahoituksen säästöt puolestaan näkyvät jo neuvoloissa ja muissa perheiden palveluissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan päätösten seurauksena 31 000 lasta putoaa köyhyysrajan alapuolelle. Se on valtava määrä. Monet leikkaukset ovat osuneet päällekkäin samoihin perheisiin.

Hallitus on tehnyt myös joitakin parannuksia. Lapsilisien korotukset ja työtulovähennyksen lapsikorotus tuovat kolmilapsisessa perheessä 72–98 € kuukaudessa lisää rahaa. Mutta jos toinen vanhempi on hoitamassa kotona lapsia, opiskelee, tai on työtön, vaikutus putoaa puoleen. Toisaalta hallitus korotti opintotuen huoltajakorotusta 20 €/kk, mikä kompensoi hieman.

Lyhyt tarkastelu osoittaa, että parannusten vaikutus on marginaalinen. Lisäksi monet menettävät enemmän kuin saavat.

Tulee myös muistaa, että lapsilisien ostovoima on heikentynyt yli 40 % verrattuna 1990-lukuun, koska lapsilisät eivät nouse kustannusten mukana.

Tarvitsemme konkreettisia keinoja syntyvyyden nostamiseksi ja lapsiperheiden aseman parantamiseksi. Keskusta on esittänyt, että vanhempainrahat olisivat verovapaita, jokaisesta lapsesta saisi 10 % hyvityksen opintolainaan, ja että opintotuen huoltajakorotus maksettaisiin jokaisesta lapsesta erikseen. 

Nämä toimet auttaisivat erityisesti niitä nuoria ja opiskelijoita, joiden perheen perustaminen lykkääntyy talouden vuoksi. 

Syntyvyyden lasku ei toki johdu vain taloudesta. Taustalla on laajempi kulttuurin ja arvojen muutos. Moni nuori aikuinen kokee, etteivät yhteiskunnan ilmapiiri ja rakenteet kannusta perheellistymiseen.

On viimeinen hetki päättää, haluammeko olla maa, jossa lapsiperheisiin uskalletaan satsata jälleen. Tämä ratkaisee Suomen tulevaisuuden.

Artikkeli Onko Suomi valmis taas panostamaan lapsiperheisiin? julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Syntyvyyden nostamiseksi ja lapsiperheiden puolustamiseksi tarvitaan nyt rohkeita ja konkreettisia tekoja, vaati väestötutkija Anna Rotkirch hiljattain. Jos emme onnistu, Suomesta tulee vanhusten valtakunta.

Keskusta vastasi huutoon, ja julkaisi perjantaina syntyvyyden nostamiseksi ja perhepolitiikan parantamiseksi kymmenen keinoa, joihin alussa mainitut sisältyvät. 

Tavoitteena on, että Suomeen syntyisi jatkossa 10 000 vauvaa enemmän joka vuosi. Juuri nyt meille syntyy vähemmän lapsia kuin koskaan 1700-luvun lopulta alkaneen mittaushistorian aikana. 

Kuten Rotkirch totesi, nyt pitää tarttua erityisellä tarmolla ongelmista suurimpaan eli siihen, että nuoret aikuiset rohkaistuisivat perheellistymään nykyistä aikaisemmin. 

Toinen tärkeä asia on myös jatkaa jo olemassa olevien perheiden tukemista. Varsinkin monilapsisissa perheissä talous on todella tiukalla. 

Siksi Keskusta on vastustanut leikkauksia, joita hallitus on tehnyt lapsiperheiden etuuksiin. Esimerkiksi yleisen asumistuen lakkauttaminen omistusasujilta on erittäin raju isku varsinkin monilapsisille perheille. Näemmekö riittävän selvästi sen arvon, jonka isot perheet yhteiskunnalle tuottavat?

Omasta puolesta olen tehnyt lakialoitteen, jossa esitän, että lasten lääkkeet laitetaan samaan maksukattoon perheen yhden vanhemman kanssa – kuten terveydenhuollon maksukatossa. Tällä hetkellä maksukatto on henkilökohtainen, mikä on kohtuutonta, jos perheessä on useita Kela-korvattavia lääkkeitä tarvitsevia lapsia.

Kolmantena tärkeänä seikkana on lapsettomuudesta kärsivien tukeminen. On hyvä, että hedelmöityshoitoja tuetaan jatkossa nykyistä enemmän. Siitä hallitukselle kiitos. 

Suurin osa suomalaisista haaveilee 2-3 lapsesta. Toteutuma jää tästä kauas. Siksi on toivoa, että onnistuneella perhepolitiikalla voidaan vaikuttaa tilanteeseen

Pelkät rahaan liittyvät avaukset eivät riitä. Ratkaisevan tärkeää on, miten kehitämme lapsi- ja perhemyönteisyyttä kouluissa, työpaikoilla ja yleisessä puheessa. Lisäksi nuorten naisten asema työmarkkinoilla on heikko määräaikaisten työ- ja virkasuhteiden vuoksi. Näihin teemoihin liittyviä ehdotuksia on myös Keskustan paperissa. 

Toivon hallitukselta viisautta tarttua asiaan. Aivan ensiksi pitäisi perua sote-leikkaukset, jotka heikentävät palveluita ja ovat siten konkreettisesti myös lapsiperheisiin vaikuttava asia.

On aika kääntää suunta. Lapset tuovat valtavan rikkauden ja syvällisen merkityksen elämään. Ja olen itse kokenut todeksi vanhan sanonnan, että lapset tuovat myös leivän tullessaan.

Nyt on rohkeiden tekojen aika.

Artikkeli Lapsissa on tulevaisuus – nyt on rohkeiden tekojen aika julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Aihe on lopultakin noussut kunnolla otsikoihin. Nyt puhutaan Suomen tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeimmästä kysymyksestä. Tätä mieltä oli myös Suomen Yrittäjien pääekonomisti Juhana Brotherus HS:n artikkelissa.

Nykyisen kaltaisen yhteiskunnan ylläpito muuttuu täysin mahdottomaksi, jos suunta ei käänny. Ilman maahanmuuttoa väkimäärämme olisi laskenut jo vuodesta 2015. Käsittelimme aihetta myös maanpuolustuskurssilla.

Syyt ilmiön taustalla ovat moninaiset: Kumppania ei löydy, suhteet kariutuvat ennen aikojaan, ja on huolta taloudesta. On myös monia, jotka eivät halustaan huolimatta saa lapsia.

Myös arvojen murroksella on merkitystä. Yhä useampi ajattelee, että lapsilla ei ole sijaa omissa suunnitelmissa, kuten Brotheruskin artikkelissa kuvasi. Ei välttämättä osata ajatella, millaisen rikkauden ja merkityksen lapset tuovat elämään. Vanhuuden ilona ovat lapset, jotka käyvät katsomassa ja auttamassa.

Ennen tavattiin sanoa, että lapset tuovat leivän tullessaan. Kun omat lapsemme olivat pieniä, jotkut päivittelivät, miten te jaksatte. Kun lapset kasvoivat ja heistä oli yrityksessämme apua, asia kääntyi. Samat ihmiset kadehtivat: mikä teillä on ollessa, kun omat lapset tekevät työtä yrityksessä.

Syntyvyyden voimakas lasku alkoi jo 2010. Silti hallitusohjelmassa perhepolitiikkaa käsitellään vain puolen sivun verran. Lapsilisiin tehtiin pieniä nostoja, mutta toisella kädellä lapsiperheiden etuuksia leikataan. Lisäksi työssäkäynti kallistui, kun työmatkakulujen omavastuuosuutta nostettiin.

Nyt valtion ja kuntien on aika herätä. Perhepolitiikka pitää nostaa päätöksenteon ytimeen. Tarvitaan uusia avauksia. Esitän, että jokaisesta lapsesta myönnetään viiden prosenttiyksikön veroale tai perhevähennys vanhemmille. Näin rahaa jäisi enemmän käyttöön ja kannustin perheellistymiseen olisi nykyistä parempi.

Keskusta esitti jo 1989 erillistä starttirahaa perheen perustaville. Idea ei ole ollenkaan hassumpi. Tiedetään, että esikoisen saaminen johtaa usein myös seuraavien lasten syntymään. Onnistuneesta perhepolitiikasta on esimerkkejä muun muassa Unkarissa, Saksassa ja Virossa.

Ratkaisevan tärkeää on, miten kehitämme lapsi- ja perhemyönteisyyttä. Siihen voi jokainen kansalainen vaikuttaa. Kunnat ovat paljon vartijoina hyvien palvelujen ja perheystävällisten ratkaisujen tuottajina. Tässä monet Kalajokilaakson alueen kunnat ovat toimineet hyvänä esimerkkinä.

Monet toimet maksavat, se on selvää. Mutta paljon kalliimmaksi tulee, jos suunta ei käänny. Ilman lapsia tulevaisuutta on turha rakentaa.

Timo Mehtälä

Keskustan Kansanedustaja

Artikkeli Ilman lapsia tulevaisuutta on turha rakentaa julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.