Viime aikoina olen saanut runsaasti palautetta ympäri Suomen siitä, että asuntolainan saaminen on muodostunut monen lapsiperheen kohdalla ylitsepääsemättömäksi esteeksi.
Vaikka työtilanne on hyvä ja lainanhoitokykyä löytyy, vastaus on yhä useammin ei. Kielteinen kanta on sitä varmempi, mitä kauemmas kaupungista mennään.
Tämä on käsittämätöntä varsinkin ottaen huomioon sen, että suomalaiset ovat todella säntillisiä asuntolainojen maksajia. Riskit realisoituvat pankille äärettömän harvoin.
Muistan 1990-luvun loppupuolelta, kuinka pankinjohtaja kävi tarjoamassa kotona lainaa investointia varten. Oi niitä aikoja.
Pankit ovat siis alkaneet harjoittaa aluepolitiikkaa sen sijaan, että toimittaisivat tehtäväänsä. Mutta miksi?
Ongelman ydin on, että pankit eivät luota asuntojen arvon säilymiseen etenkään maaseudulla. Tämä johtuu ainakin matalasta syntyvyydestä ja heikentyneestä työtilanteesta.
Pankit laskevat siis asuntojen vakuusarvot pieniksi, ja lapsista kertyvät kustannukset taas suhteettoman suuriksi. Myös vaadittu omarahoitusosuus nousee usein tavallisen perheen ulottumattomiin. Kaiken huipuksi vanhempien henkilötakauskaan ei kelpaa nuoren perheen kodin rahoittamiseen.
Tästä syntyy noidankehä. Kun uusia taloja ei rakenneta eivätkä vanhat liiku, alueen asuntojen vakuusarvot laskevat entisestään. Sen jälkeen pankilla on taas yksi peruste lisää olla myöntämättä lainaa.
Näin puoli Suomea saadaan hiljalleen tyhjenemään. Samalla jää toteutumatta monen perheen unelma siitä, että saisi kasvattaa lapsiaan hiukan väljemmissä oloissa. Myös huoltovarmuus ja turvallisuus kärsivät.
Tilanteeseen tarvitaan ratkaisu. Siksi olen laatinut toimenpidealoitteen lapsiperheille tarkoitetun korkotukilainan käyttöön ottamiseksi.
Ajatuksena on, että valtio tukisi lapsiperhettä korkokustannusten maksamisessa, jos lainan korko ylittää määritellyn tason. Tämä voisi rohkaista pankkeja lainan myöntämisessä. Samalla pankin riski luottotappioista merkittävästi pienenee.
Samalla korkotukilaina vauhdittaisi pahasti kärsinyttä rakentamista ja vahvistaisi koko Suomen elinvoimaa.
Näin Suomessa on tehty ennenkin. Sotien jälkeen aravalainat mahdollistivat oman kodin rakentamisen valtavalle määrälle suomalaisia. Vielä aloittaessani maatalousvirkamiehenä 1980-luvun lopulla korkotukilainoilla rahoitettiin maaseudulle tavallisten ihmisten asuinrakennuksia.
Nykyinen ASP-järjestelmä auttaa ensiasunnon ostajia. Kasvavan lapsiperheen ongelma on kuitenkin usein juuri se, että ensimmäinen asunto on jo hankittu ja tarvittaisiin seuraava, suurempi koti.
Perheellä pitää olla oikeus päättää itse, missä asua ja lapsensa kasvattaa. Korkotukilaina voisi olla oiva työkalu auttaa pankkeja taas muistamaan, mikä niiden perustehtävä on.
