Talvisodan päättymisestä on 86 vuotta. Lyhyen välirauhan jälkeen seuranneen jatkosodan päättymisestä tulee syksyllä 82 vuotta.
Sotien jälkeen Suomi oli runneltu maa. Lappi oli konkreettisesti tuhottu maan tasalle. Hirvittävän moni oli kuollut tai vammautunut – fyysisesti, henkisesti tai molempia.
Itsenäisyys oli kuitenkin säilytetty. Ja mikä tärkeintä, ihmisillä oli tallella halu elää. Ilo rauhasta konkretisoitui valtavana jälleenrakennustyönä ja suurena lasten määränä.
Sotakorvausten maksaminen oli raskasta, mutta samalla se kehitti suomalaista metsä- ja konepajateollisuutta valtavin harppauksin. Tuottavuus moninkertaistui.
Valtavan aherruksen, jälleenrakentamisen hengen, tuloksena syntyi suomalainen hyvinvointivaltio, josta me olemme näihin päiviin saakka saaneet nauttia. Saavutus on lähtökohdat huomioon ottaen ihme.
Nyt olemme murroskohdassa. Hyvinvointivaltio on hiljalleen ajautunut pahoihin talousvaikeuksiin. Nyt kaikki puolueet oikealta vasemmalle pohtivat, mistä voisimme säästää.
Säästää pitää, mutta mitkä ovat tavoitteemme? Onko meillä visio siitä, miten haluaisimme uudistaa yhteiskuntaamme?
Ensinnäkin pitää varoa, ettemme säästämällä tuhoa taloutemme edellytyksiä. Viime viikolla keskusteltiin siitä, pitäisikö maaseudun huonokuntoiset asfalttitiet jättää sorapinnalle. Tämä vahingoittaisi puun, ruoan ja energian kuljettamista vakavalla tavalla. Se olisi Suomelle vahingoksi.
Säästäminen ei myöskään saa tehdä maakunnissa asumisesta mahdotonta. Jos maakuntien palveluita ja vaikkapa tieverkostoa ajetaan alas, tehdään itseään toteuttavia ennusteita.
Samalla itäisestä ja pohjoisesta Suomesta tulisi pelkkä energia- ja ruokareservaatti etelän tarpeisiin. Olisiko se oikein saati järkevää?
Liian vähän puhutaan lisäksi siitä, mistä saisimme talouskasvua ja tuottavuutta. Ja tuskin lainkaan pohditaan, mitä voisimme ajatella kokonaan uusiksi.
Esimerkiksi me kotieläintuottajat joudumme raportoimaan samat asiat kahdelle eri hallinnonallalle. Valtava määrä yrittäjien ja viranomaisten työaikaa ja rahaa kuluu täysin turhaan.
Byrokratiaa riittää varmasti myös muilla aloilla, joita en niin tarkkaan tunne. Sääntöjä pitää olla, mutta Suomessa on useassa kohden menty liian pitkälle. Etenkin pienyrittäjien hyvinvointi on koetuksella.
Tästä seuraa useita ongelmia: tuottavuus kärsii, yrittäjien motivaatio ja toimintakyky samaten. Potentiaalia jää paljon lunastamatta ja veroeuroja saamatta.
Uutta ajattelua tarvittaisiin muuallakin, esimerkiksi perhepolitiikan puolelta. Vision pitää olla, miten saisimme perheystävällisyyttä ja syntyvyyttä paremmaksi.
Suomi on noussut pahemmastakin pinteestä. Tästäkin noustaan, kunhan koko maa pidetään mukana. Silloin ihmisillä on halu yrittää ja tehdä työtä. Jälleenrakentamisen henki toteutuu.
