Suomessa on puhuttu ruoantuottajien ahdingosta jo pitkään. Tänä vuonna kriisi on muuttunut näkyväksi myös kuluttajille, kun kauppojen jauhelihahyllyt ovat olleet osittain tyhjät.
Istuva hallitus nosti ohjelmassaan tärkeäksi tavoitteeksi viljelijöiden aseman parantamisen. Luvattiin täyskäännöstä maataloustuottajien tilanteeseen.
Mitään tämän suuntaistakaan ei ole tapahtunut. Moni maataloustuottaja teki viime tilikaudella huonoimman tuloksen pitkään aikaan.
Hallitus lupasi paljon – aivan liikaakin – mutta on hyvä käydä objektiivisesti läpi sen tekoja ja tekemättä jättämisiä.
Tällä hetkellä merkittävä ongelma on uusien ja investoivien yrittäjien rahoituksen ja vakuuksien saanti. Kuitenkaan tähän ei ole tehty mitään toimia, kuten ei myöskään elintarvikemarkkinoiden tasapainottamiseksi.
Tuottajahintojen laskua hallitus ei pystynyt omilla toimillaan estämään lupauksistaan huolimatta. Tietysti jokainen maatalouden ammattilainen tietää, että hallituksen vaikutusmahdollisuudet tässä ovat heikot.
Ainoastaan lihamarkkinoiden rajun muutoksen seurauksena viimeisen 5 kk aikana on naudan hinta noussut.
Myöskään kustannuksia ei ole madallettu – päinvastoin, nostamalla yleistä ALV:a kustannuksia tuli lisää.
Lisäksi keväinen päätös laskea rehun arvonlisäveroa lisäsi kotieläintilan valtiolle maksettavaa ALV:a – siis heikentää tuottajan taloudellista tilannetta.
Tärkeintä olisi madaltaa maatilojen kustannuksia, ja tähän voidaan vaikuttaa poliittisesti paljonkin.
Toisin kuin edellisellä kaudella, nyt hallitus ei ole poistanut tuotantorakennusten kiinteistöveroa. Se olisi tuonut välittömästi investoinneille, pääsääntöisesti nuorille tuottajille, helpotusta kymmeniä tuhansia euroja.
Energiaveron palautusta ei ole tuplattu, kuten edellisellä kaudella. Se olisi auttanut merkittävästi sähkö- ja polttoainelaskujen maksussa.
Lisäksi tukimaksatuksen aikatauluihin ei ole vaikutettu niiden aikaistamiseksi, vaikka lähes jokainen hallitus on näin tehnyt aikaisemmin.
Mitä hallitus sitten on tehnyt, paitsi koskenut arvonlisäveroihin? Tähän mennessä tasan kaksi asiaa: maatalouden tasausvarausta korotettiin 12500 euroa ja elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia parannettiin. Nämä eivät tuo euroakaan viljelijän tilille.
Toisaalta hallitus on lisännyt tuottajien kustannuksia mm. biokaasulaitosten todentamisvelvoitteen kautta. Se lisäsi viljelijän kustannuksia merkittävästi, 7000 eurosta jopa 65.000 euroon/tila. Myös lupamaksuja on korotettu.
Maatalouden byrokratiaa ei pitänyt lisätä, mutta sekin lupaus oli ja meni, erityisesti biokaasua tuottavien tilojen osalta, joille on tulossa vielä lisää sääntelyä.
Senkin voisi mainita, että yksityisteiden kunnossapidon määrärahoja leikattiin 42 miljoonasta 7 miljoonaan euroon – vaikka maatilat toimivat pitkälti näiden teiden varassa.
Hallituskauden puolivälissä voidaan kokoavasti todeta, että tulokset ovat erittäin laihat, eikä juuri parempaa ole toistaiseksi tiedossa.
Hallituksella on vielä aikaa, ja toivon, että konkreettisia ja vaikuttavia tekoja syntyisi.
Viljelijät odottavat juuri niitä.
