Lukiosta, ammatillisesta koulusta tai korkeakoulusta valmistuminen on aina juhlan arvoinen asia. Yksi tärkeä etappi on saavutettu. Edessä häämöttää tulevaisuus tavoitteineen, toiveineen ja mahdollisuuksineen.

Ihailin jälleen viikonloppuna sitä energiaa, jota nuorissa on. Nuoret ovat nykyään myös todella osaavia ja taitavia. Tuntuu siltä, että paljon taitavampia kuin vanhempansa. Tällaisilla taidoilla on maailma mahdollisuuksia täynnä. 

Alueemme pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri Ahti Pekkala, joka itsekin edusti vahvaa suomalaista sivistysaatetta, korosti aikanaan, että koulutus antaa ihmiselle välineet kantaa vastuuta.

On tärkeää, että vastuuta pääsee myös kantamaan. Kaikista taidoista ja osaamisesta huolimatta juuri nyt moni joutuu tekemään tosissaan töitä työpaikan löytämiseksi. 

Nuorisotyöttömyydestä on ikävällä tavalla tullut Suomessa iso ongelma. Siksi Keskusta tekee asiasta eduskunnassa välikysymyksen.

Alle 30-vuotiaita työttömiä on Suomessa jo noin 76 000. Kun lukua suhteuttaa siihen, että Suomeen syntyy vuosittain noin 40 000 lasta, ymmärtää ongelman laajuuden. 

Ensimmäinen työpaikka antaa kokemusta, vastuuta ja tunnetta siitä, että kuuluu osaksi yhteiskuntaa. Siksi nuorisotyöttömyys kasvavana ilmiönä on erityisen huolestuttava. 

Huoli näkyy myös nuorten omissa arvioissa. Yhä harvempi suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti. Se on vakava viesti. Heikentynyt tulevaisuususko saattaa johtaa lamaantumiseen.

Meidän päättäjien vastuu tulevaisuudesta on juuri nyt suuri. Suomessa tarvitaan työtä, toivoa ja tulevaisuususkoa, kuten puolueemme puheenjohtaja Antti Kaikkonen on asian kiteyttänyt. 

Tarvitaan myös konkreettisia keinoja. Keskustassa olemme esittäneet nuorille takuutyötä. Työmarkkinatuki ja kuntien maksamat sakkomaksut ohjattaisiin yrityksille, jotka työllistävät nuoria. Näin rahaa maksettaisiin työnteosta eikä siitä, että joutuu olemaan työttömänä.

Ehdotamme myös, että ensimmäisen työntekijän sekä nuoren työntekijän palkkausta helpotettaisiin. Nuorten työllistämisseteli taas on ideana hyvä, mutta ei ole toiminut. Tehdään siis mallista vähemmän byrokraattinen. 

Haluan valaa nuorille luottamusta siihen, että paremmat ajat koittavat. Presidentti Mauno Koivisto sanoi aikanaan viisaasti:

“Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei itse siihen edes uskoisi.”

Kannustan suhtautumaan tulevaisuuteen valoisasti ja avoimin mielin. 

Haluan toivottaa jokaiselle Suomen nuorelle parasta menestystä elämässään.

Artikkeli Tulevaisuuden rakentajat tarvitsevat toivoa julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Vielä vuoden 1980 kunnallisvaaleissa 78,1 % äänesti. Sen jälkeen äänestysprosentti on ollut laskussa, ja viime vaaleissa 2021 saavutettiin pohjalukema, vain 55,1 %. 

Miksi näin on käynyt, on varmasti monien asioiden summa. Yksi syy on, että monia politiikan nykymeno tympii: tölvimistä, tahallista väärinymmärtämistä ja viholliskuvien kylvöä riittää. 

Viesti tuntuu olevan, että valitse puolesi. Oletko ystävä vai vihollinen? Väliin jääville ei tunnu löytyvän tilaa politiikassa. Keskinäinen luottamus, suomalaisen yhteiskunnan suurin pääoma, on rapautumassa.

Toki on niin, että politiikan luonteeseen kuuluu konflikti, koska siinä yritetään sovittaa yhteen keskenään eri mieltä olevien ihmisten tavoitteita. Demokratiassa tämä tapahtuu väkivallattomasti, mikä on valtavan hieno asia.

Samalla eri mieltä olevien sietäminen kuuluu sivistyneeseen poliittiseen kulttuuriin. Politiikassa on aina jännitteitä, mutta se ei saa tarkoittaa viholliskuvien kylvämistä. Asioiden kuuluu riidellä, ei ihmisten. Lieneekö tässä yksi nykyajan ongelmista?

Some-öyhötys on oma lukunsa, mutta myös eduskunnan kyselytunnilla meno on usein sellaista, että meidän 1300 sonnia pitävät vähemmän ääntä. 

Minulla on käynyt vieraita seuraamassa kyselytuntia paikan päällä. Monille salin mölinä on ollut järkytys. En kai itsekään totu siihen koskaan. 

Onneksi meno on tyystin erilaista valiokunnissa, joissa suurin osa eduskuntatyöstä tehdään. Siellä keskustelu ja yhteistyö on yleensä aina erittäin sujuvaa yli puoluerajojen. 

Joka tapauksessa suomalaiset odottavat, että heidän asiansa etenevät, mutta siihen ei riitä pelkkä huutaminen ja riitely. 

On esimerkiksi ehdottoman tärkeää, että alueen kansanedustajat ajavat oman alueensa asioita, koska toisella puolella Suomea niitä ei luultavasti ymmärretä. Siksi keskinäisen kunnioituksen säilyttäminen on todella tärkeää. 

Suomella on monia ongelmia, mutta yksi suurimmista on mielestäni näköalattomuus. Hallituksen lasi on koko ajan puoliksi tyhjä, mikä on johtanut toivottomuutta lisäävien päätösten tekemiseen.

Suljetaan yöpäivystyksiä, leikataan vammaisilta, lapsiperheiltä ja maakuntien palveluista. Miksi? Koska ei haluta uskoa parempaan huomiseen.

Lopputuloksena ihmiset eivät uskalla kuluttaa ja yritykset eivät rohkene investoida. Surkeuden kierre syvenee.

Missä ovat vahvuutemme, ja miksi emme enää uskalla puhua niistä? Meidän täytyy kääntää katseet kohti toivoa ja saada talouden rattaat pyörimään, jos haluamme nähdä valon tunnelin päässä.

Hyvä paikka aloittaa on mennä äänestämään!

Artikkeli Ystävä vai vihollinen – onko se näin? julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.