Ikäluokat pienenevät lähes jokaisessa Suomen kunnassa. On noussut yleinen huoli siitä, miten maamme käy, jos suuntaa ei käänny. 

Siksi tehtävämme on nyt miettiä, miten voisimme rohkaista ihmisiä perheellistymään, mutta myös tukea olemassa olevia perheitä arjen keskellä. 

Eräs etenkin maaseutua koskeva ongelma on siinä, että moni lapsiperhe ei saa lainaa haluamaansa asuntoon. Tähän ehdotan ratkaisuksi uutta työkalua, lapsiperheille suunnattua korkotukilainaa. 

Korkotukilaina rohkaisisi pankkeja lainan myöntämisessä. Samalla pankin riski luottotappioista poistuisi. Etenkin, jos lainaan liitetään valtiontakaus. 

Toinen ratkaisu voisi löytyä kotihoidon tuesta, joka on nykyisin hyvin vaatimaton, vain 377 euroa kuukaudessa. Moni vanhempi haluaisi hoitaa pienokaistaan kotona hiukan pidempään, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista. 

Siksi esitän, että kotihoidon tuki pitäisi vähintään tuplata nykyisestä. Jos vanhemmilla olisi mahdollisuus hoitaa lapsia kotona hiukan pidempään, varhaiskasvatuksen kustannukset kunnille vähenisivät. Samalla perheiden valinnanvapaus paranisi. 

Kustannukset tuskin nousisivat, koska kotihoidon tuki olisi kunnille edelleen monta kertaa edullisempaa kuin varhaiskasvatus. Nykyisin enemmistö perheistä ei maksa asiakasmaksuja lainkaan. 

Täytyy myös huomioida, että lasten sairastaessa varhaiskasvatuksen menot pysyvät ennallaan. Lapsi hoidetaan kotona, ja vanhempi on pois työstä. 

Kotihoidon tukea ei pidä missään tapauksessa poistaa, kuten kokoomus ja SDP ovat ehdottaneet. Kuitenkin on täysin mahdollista, että näin tapahtuu, jos ensi kevään vaalien jälkeen maahamme muodostetaan heidän johtamansa hallitus. 

Kolmanneksi ratkaisuksi esitän, että vanhempainpäivärahoja voisi käyttää siihen asti, kunnes lapsi täyttää seitsemän vuotta. Nykyisin takaraja on kaksi vuotta. Esimerkiksi Ruotsissa takaraja on 12 vuotta. 

Muutos helpottaisi työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Opiskelevilla perheillä olisi mahdollisuus käyttää vapaita nykyistä paremmin. 

Myös työnantajat hyötyisivät, kun vapaita ei olisi pakko käyttää lyhyen ajan sisällä. Vapaiden ajoittamisesta olisi enemmän mahdollisuuksia neuvotella työnantajan kanssa yritykselle sopivaan ajankohtaan.

Lisäksi vapaita voitaisiin pitää lyhyempinä jaksoina. Joustavuus lisäisi myös työtyytyväisyyttä ja sitoutumista työnantajaan.

Tulevaisuudessa vahvoilla ovat ne kunnat, jotka pystyvät panostamaan lapsiperheiden palveluihin ja hyvinvointiin. Tämä on vaativa tehtävä, kun samaan aikaan taloutta sopeutetaan joka sektorilla.

Siksi valtion täytyy tunnistaa tilanne ja nostaa perhepolitiikka kokonaan uudelle tasolle. 

Artikkeli Kolme keinoa parempaan perhepolitiikkaan julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Vaikka työtilanne on hyvä ja lainanhoitokykyä löytyy, vastaus on yhä useammin ei. Kielteinen kanta on sitä varmempi, mitä kauemmas kaupungista mennään.

Tämä on käsittämätöntä varsinkin ottaen huomioon sen, että suomalaiset ovat todella säntillisiä asuntolainojen maksajia. Riskit realisoituvat pankille äärettömän harvoin. 

Muistan 1990-luvun loppupuolelta, kuinka pankinjohtaja kävi tarjoamassa kotona lainaa investointia varten. Oi niitä aikoja.

Pankit ovat siis alkaneet harjoittaa aluepolitiikkaa sen sijaan, että toimittaisivat tehtäväänsä. Mutta miksi?

Ongelman ydin on, että pankit eivät luota asuntojen arvon säilymiseen etenkään maaseudulla. Tämä johtuu ainakin matalasta syntyvyydestä ja heikentyneestä työtilanteesta.

Pankit laskevat siis asuntojen vakuusarvot pieniksi, ja lapsista kertyvät kustannukset taas suhteettoman suuriksi. Myös vaadittu omarahoitusosuus nousee usein tavallisen perheen ulottumattomiin. Kaiken huipuksi vanhempien henkilötakauskaan ei kelpaa nuoren perheen kodin rahoittamiseen.

Tästä syntyy noidankehä. Kun uusia taloja ei rakenneta eivätkä vanhat liiku, alueen asuntojen vakuusarvot laskevat entisestään. Sen jälkeen pankilla on taas yksi peruste lisää olla myöntämättä lainaa.

Näin puoli Suomea saadaan hiljalleen tyhjenemään. Samalla jää toteutumatta monen perheen unelma siitä, että saisi kasvattaa lapsiaan hiukan väljemmissä oloissa. Myös huoltovarmuus ja turvallisuus kärsivät.

Tilanteeseen tarvitaan ratkaisu. Siksi olen laatinut toimenpidealoitteen lapsiperheille tarkoitetun korkotukilainan käyttöön ottamiseksi.

Ajatuksena on, että valtio tukisi lapsiperhettä korkokustannusten maksamisessa, jos lainan korko ylittää määritellyn tason. Tämä voisi rohkaista pankkeja lainan myöntämisessä. Samalla pankin riski luottotappioista merkittävästi pienenee.

Samalla korkotukilaina vauhdittaisi pahasti kärsinyttä rakentamista ja vahvistaisi koko Suomen elinvoimaa.

Näin Suomessa on tehty ennenkin. Sotien jälkeen aravalainat mahdollistivat oman kodin rakentamisen valtavalle määrälle suomalaisia. Vielä aloittaessani maatalousvirkamiehenä 1980-luvun lopulla korkotukilainoilla rahoitettiin maaseudulle tavallisten ihmisten asuinrakennuksia.

Nykyinen ASP-järjestelmä auttaa ensiasunnon ostajia. Kasvavan lapsiperheen ongelma on kuitenkin usein juuri se, että ensimmäinen asunto on jo hankittu ja tarvittaisiin seuraava, suurempi koti.

Perheellä pitää olla oikeus päättää itse, missä asua ja lapsensa kasvattaa. Korkotukilaina voisi olla oiva työkalu auttaa pankkeja taas muistamaan, mikä niiden perustehtävä on. 

Artikkeli Korkotukilainaa lapsiperheille julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.

Yrittäjyys vaatii uskoa tulevaisuuteen. Teemme investointeja, kylvämme keväisin siemenet ja lannoitteet peltoon sekä kasvatamme vasikoita teuraaksi tietämättä lopputulosta. Sama koskee kaikkea yrittämistä ja työntekoa: on uskottava, että työ kantaa hedelmää. Mutta myös realismin on oltava mukana – on oltava edellytyksiä jatkaa.

Viime vuodet eivät ole olleet helppoja. Maataloudessa, rakennusalalla ja monilla muilla kustannukset ovat nousseet rajusti. Polttoaine, lannoitteet, rehut, rakennustarvikkeet, lainojen korot – kaikki maksavat enemmän. 

Samalla työttömyys on kasvanut jo kaksi vuotta. Pelkästään viime vuonna tehtiin konkursseja eniten koko 2000-luvulla. Jopa moni suurempikin yritys ajautui konkurssiin. Ihmisten luottamus tulevaisuuteen on koetuksella, ja se on vakava asia. 

Syitä tilanteeseen on monia. Ennakoitavuus on käynyt heikoksi, mikä näkyy arjessa: monella on epävarmuutta, uskaltaako investoida uutta, tai riittävätkö rahat seuraavaan sähkölaskuun. Säilyykö työpaikka, saako lainaa. Mitä tuotteesta maksetaan tulevana vuonna.

Valtion tehtävä on nyt pitää pää kylmänä. Tarvitaan säästöjä, mutta ratkaisut eivät saa lisätä epävarmuutta. Oulaskankaan yöpäivystyksen sulkeminen on esimerkki ratkaisusta, jollaisia ei pidä tehdä. Kaikkien valtiovallan toimien tulisi lisätä vakautta kansalaisten elämässä. 

Santeri Alkio kirjoitti jo yli sata vuotta sitten, että yhteiskunnan tulee tarjota apua, mutta sen ei tule tehdä ihmisistä avun varaan tottuneita. Parasta tukea on, kun kannustetaan tekemään työtä ja kasvamaan vastuuseen omasta elämästään.

Tässä on syvää viisautta. Suomalaisen yhteiskunnan menestys rakentuu siihen, että jokaiselle annetaan mahdollisuus onnistua. Päätöksenteossa on keskityttävä siihen, miten turvataan yrittäjyyden edellytykset ja koko maan elinvoimaisuus.

Verotuksen uudistaminen Viron mallin suuntaan tukisi investointeja. Kotitalousvähennyksen nostaminen loisi työtä ja vähentäisi harmaata taloutta. Itä-Suomen erityistalousaluekokeilu tarjoaisi vaikeuksissa oleville alueille uusia mahdollisuuksia.

Perheet ovat myös avainasemassa. Keskustan perhepaketti tukisi lapsiperheitä konkreettisesti – vanhempainetuuksien verovapaus ja opintotuen huoltajakorotuksen laajentaminen auttaisivat arjessa. Tarvitsemme lapsimyönteistä Suomea, jossa perheellistyminen on mahdollista kaikille.

Täältä pohjoisesta katsottuna juuri tällaisilla päätöksillä varmistetaan, että työtä, yrittämistä ja perheiden elämää kannattaa jatkaa. Siinä olisi kuluvalle vuodelle hyvät tavoitteet!

Artikkeli Päätöksenteon on tuettava tulevaisuudenuskoa  julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.