Olen tänä kesänä saanut osallistua useampaan kotiseutujuhlaan. Jokaisessa niissä on noussut esiin sama tunne: yhteenkuuluvuus. On jotakin erityistä siinä, kun ihmiset palaavat juuriinsa, tapaavat tuttuja, vaihtavat kuulumisia ja jakavat yhteisiä muistoja.

Ihmiselle on valtavan tärkeää kokea kuuluvansa johonkin paikkaan. Ennen vanhaan se oli vieläkin tärkeämpää – silloin asuttiin ja elettiin samalla seudulla sukupolvien ajan, harvoin käytiin edes kotikylän ulkopuolella. Mutta kyllä me nykyihmisetkin kasvatamme vahvoja juuria kotiseutuumme – tahdoimme tai emme.

Kotiseutu ei ole vain paikka kartalla. Se on mielentila, tunne siitä, että kuuluu jonnekin. Ihminen voi asua kaukana – vaikka Ruotsissa tai Uudellamaalla – mutta silti hän kantaa mukanaan lapsuuden maisemia, murteita ja muistoja. Juuret jäävät, vaikka ihminen liikkuisi. Hyvin monet palaavat mm.eläköityessään omalle kotiseudulle. Näin on tapahtunut myös omien sisaruksien osalta.

Muistan omasta lapsuudestani, kuinka kesälomilla naapuriin tuli samanikäisiä lapsia Ruotsista. Yhteys katkesi vuosikymmeniksi, kunnes hiljattain tapasin yhden heistä eduskunnassa. Vaikka koti oli ollut Ruotsissa jo pitkään, juuret toivat hänet hetkeksi takaisin. Samanlaisia tarinoita on lukemattomia.

Ehkä juuri nyt, kun maailma tuntuu monin tavoin repaleiselta ja muuttuvaiselta, kaipuu juurille on entistä vahvempaa. Me haemme pysyvyyttä, turvallisuutta ja jotain, mihin tarttua – ja kotiseutu tarjoaa sitä. Kotiseutu ja juuret ovat asia, joita kukaan ei voi ottaa pois. 

Siksi meidän kannattaa vaalia näitä kesäisiä kohtaamisia. Ne eivät ole vain juhlia tai tapahtumia – ne ovat muistutus siitä, keitä me olemme ja mistä tulemme.

Saamme jokainen olla omasta kotiseudustamme ylpeitä. Ja niin sen pitää ollakin.

Toivotan kaikille haapavetisille ja Haapavedelle palaaville hyvää kesää. Nautitaan kotiseudun maisemista, ihmisistä ja hetkistä – yhdessä.

Artikkeli Kesä on kotiseutujen juhlaa  julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanedustaja Timo Mehtälä.