Eduskuntatyö on tältä vuodelta ohi ja saamme hiljentyä viettämään Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Jouluun liittyy monia rakkaita tapoja, perinteitä ja muistoja. Erityisesti lapsuuden joulumuistot piirtyvät mieleen näin joulun kynnyksellä.
Yksi tärkeä perinne on ollut lapsuudesta saakka joulukirkko, johon monet suomalaiset osallistuvat. Kirkonmenoissa, kuten koulujen joulujuhlissa, lauletaan tuttu jouluvirsi. Virsi, joka pysäyttää meidät joulun sanoman äärelle.
Tämä virsi on “Enkeli taivaan”, joka syntyi kaiketi jouluksi 1534 saksalaisen munkin ja teologin Martti Lutherin kirjoittamana. Seuraavana vuonna se painettiin Wittenbergin virsikirjaan.
Alkuperäisessä virressä oli 15 säkeistöä ja se oli tarkoitettu seimikuvaelmaksi. Säkeistöt 1-5 laulaa enkeli, sen jälkeen lapset laulavat paimenten sanat ja säkeistössä 7-14 he astuvat yksitellen seimen ääreen puhutellen Jeesus-lasta.
Virsi päättyy Jumalan ylistykseen. Viimeisessä säkeistössä kuvataan, kun ”Taivaallinen sotajoukko” laulaa kedon paimenille ”Gloria in exelsis Deo” Nyt Jumalalle kunnia.
Hemminki Maskulainen suomensi virren 1605. Virsi alkoi sanoilla: ”Enkel paimenill` puhui sanoill`näill`.” Kun virsikirja 1800-luvulla uudistettiin, ensin Elias Lönnrot suomensi kaikki säkeistöt, mutta uuteen virsikirjaan se tuli Julius Kronhin muokkaamana 10-säkeistöisenä.
Enkeli taivaan -sävelmä on Saksan virsikirjamerkintöjen mukaan Martti Lutherin käsialaa myös. Hän oli runoilijan lahjojen lisäksi myös erittäin musikaalinen. Sen ymmärtää, kun laulaa tätä jouluvirttä. ”Siit enkelitkin riemuiten, veisaavat hälle kiitoksen”
Joulukirkon lisäksi joulun lähestyessä palaavat myös muutkin lapsuuden muistot ajatuksiimme. On jäänyt elävästi mieleen, kun alakoulussa menimme koulun joulujuhlaan. Muistan kuuraiset puut ja kovan pakkasen, ja erityisesti sen, että äiti oli mukana. Se toi pitkällä koulumatkalla ja pimeässä turvallisen tunteen. Juhla alkoi jo kello seitsemän aamulla, koska ihmisten piti joutua juhlien jälkeen lopettamaan navettatyöt.
Kolmas rakas joulumuisto on, kun 1970-luvun alussa tuli jouluisin Mannerheimin Lastensuojeluliitolta iso pahvilaatikko, joka sisälsi meille lapsille vaatteita. Silloin elettiin hyvin köyhissä oloissa. Ilo oli ylimmillään, kun laatikosta löytyi sopivia vaatteita päälle.
Joulun perinteisiin kuuluu myös muistaa eläimiä. Lapsuudessani lehmille annettiin vähän runsaampi vilja-annos. Monissa taloissa myös hevoset saivat jouluisin ylimääräisen kaura-annoksen. Se oli siihen aikaan yleisesti tapana, kun eläimet ruokittiin käsin.
Joulun vietto on noista ajoista paljon muuttunut, mutta yksi asia ei muutu. Joulu on Jeesus-lapsen syntymäjuhla.
Rauhaisaa ja siunattua joulua ja hyvää uutta vuotta 2026 kaikille lukijoille.
