Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, metsät jätettiin täysin kansalliseen päätösvaltaan. EU-komissio tuntuu tämän unohtaneen laatiessaan jatkuvasti asetuksia, joilla puututaan metsiemme käyttöön.
On ollut hämmentävää seurata hallituksen lipsumista hallitusohjelmassakin mainitusta vahvasta EU-vaikuttamisesta. Hallituksen kanta EU:n ennallistamisasetukseen oli viime metreille saakka epäselvä, mutta onneksi lopulta oikeni.
Laiva karahti kiville niin sanotuttuun metsien monitorointiin liittyen. Hallituspuolueet totesivat, että säädösvalta voidaan siirtää EU-komissiolle. Keskusta oli jyrkästi eri mieltä.
Monitorointi koskee metsätiedon keräämistä ja harmonisointia koko EU:n alueella. Tämä valvonta toteutettaisiin koko EU:n kattavilla satelliittikuva-aineistoilla.
Tavoitteena on talousmetsien käyttöön liittyvät rajoitukset, joita perusteltaisiin komission keräämällä metsätiedolla. Suomeen ollaan tuomassa uutta valvontakomissiota.
Suomen metsistä on kerätty tietoa yli sadan vuoden ajan. Olemme edelläkävijä laadukkaan metsätiedon keruussa sekä koostamisessa. Tunnetusti siis tässä maailman parhaita.
Keskustalle on selvää, että metsäpolitiikka kuuluu kansalliseen päätösvaltaan. Hallitus jätti monitorointiasiassa komissiolle oven raolleen, kun sen tulee olla visusti kiinni, lukossa ja avain vain meillä Suomessa. Maatalouden tukijärjestelmä on sen osoittanut, mitä seuraa, kun jättää oven raolleen EU:n suuntaan.
Nykyinen komissio on metsäasioiden lisäksi ollut aktiivinen myös maatalouspuolella. Erityisesti kotieläintuotanto on saanut ilmastopahiksen roolin. Komissiossa harva ymmärtää, että suomalainen naudanlihantuotanto on maailman ekologisinta ja eettisintä. Tämä pätee myös muuhun kotieläintuotantoon. Näin ei todellakaan ole joka puolella unionia.
Näkemyksiä ohjaavat mielikuvat, eivät faktat. Tilastoissa Suomen maatalouden ilmastopäästöt viimeisen 20 vuoden ajalta ovat ennallaan, vaikka muutos on ollut valtava päästöjä vähentävään tuotantoon. Ajantasaista tutkimusta ei ole vielä saatavilla.
Seuraukset voivat olla vakavat. Maatalouden osalta keskeinen kysymys ei ole se, mitä me syömme vaan se, onko meillä tulevaisuudessa kotimaisia ruoantuottajia.
Ruokavaliolla emme maailmaa pelasta, mutta Suomen olosuhteisiin soveltuvalla ja huoltovarmuuden varmistavalla monipuolisella kotieläintuotannon sisältävällä maataloudella voimme sen osaltamme tehdä.
Kesäkuun EU-vaaleissa kannattaa ääni antaa ehdokkaalle, joka on Suomen metsien ja maatalouden puolella ja heitä löytyy varmimmin Keskustasta.
