Viime aikoina on mediassa eräiden poliitikkojen toimesta nostettu esiin energiaturpeen käyttö.
Olen eduskunnan talousvaliokunnan jäsenenä seurannut energia-asioita läheltä. Lähes viikottain valmistelemme aiheeseen liittyvää lausuntoa tai mietintöä. Kaikki ovat liittyneet uusiutuvaan energiaan.
Kun puhutaan energiasta, on muistettava kaksi pääasiallista energiantarvetta: lämpö ja sähkö.
Sähköä tuottavat ydin-, vesi-, tuuli-, aurinkovoima sekä CHP-laitokset.
Lämpöenergia on suurelta osin puuperäistä. Jopa 48 % lämmöstä tuotetaan metsäpolttoaineella, teollisuuden puutähteillä ja muulla biomassalla. Myös uusiutuvaa energiaa käyttävät sähkökattilat yleistyvät koko ajan syrjäyttäen polttolaitoksia.
Fossiilisten käyttö vähenee siis koko ajan, koska päästökauppa tekee ne kalliiksi. Kivihiilen, maakaasun ja öljyn käyttö on romahtanut. Turpeen osuus lämmityskäytössä on tippunut 5 %:iin. Hukkalämmöllä tuotetaan jo kolminkertaisesti turpeen tuottama energiamäärä lämpölaitoksiin.
Turpeen energiakäyttö nousee kuitenkin ajoittain pinnalle johtuen valtavasta energiaresurssista, joka Suomen soilla on. Aihe houkuttaa populismiin ja löysiin lupauksiin.
Perussuomalaiset lupasi viime vaalien alla turvetuottajille, että päästökauppa keskeytetään, turpeen energiavero poistetaan ja turpeesta tulee uusiutuva luonnonvara.
Lupaukset olivat aivan mahdottomia, eivätkä päätyneet hallitusohjelmaan. Ne eivät tule etenemään.
Tosiasiassa yksikään puolue ei ole viime vuosina ajanut aktiivisesti turpeen energiakäytön palauttamista – yksittäisiä kansanedustajia lukuun ottamatta.
Olen itse puolustanut turpeen käyttöä valiokunnassa joka käänteessä energia-, kasvu- ja kuiviketurpeen osalta, koska sen merkitys maaseudulla on valtava.
Kuitenkin energiaturpeen asema sinetöitiin jo 20 vuotta sitten, kun EU:n päästökauppalaki luotiin. Kun päästöoikeuksien hinta nousi muutama vuosi sitten voimakkaasti, romahti myös turpeen käyttö.
Turpeen äänestäminen eduskunnassa uusiutuvaksi ei muuttaisi mahdollisuuksia turpeen energiakäyttöön. Se kun ei vaikuta päästökauppaan, joka on turpeen hinnan nousun syy.
Jos polttoturve halutaan takaisin, hallituksen pitäisi aloittaa neuvottelut turpeen irrottamiseksi päästökaupasta ja samoin Pariisin ilmastosopimuksesta. Silloin sen kotimainen käyttö voisi lisääntyä.
Fakta on, että asia tuskin etenisi EU:ssa. Käytännössä energiaturpeen palauttaminen edellyttäisi eroamista EU:sta. Nähtäväksi jäisi, palauttaisiko se turvetta energiakäyttöön.
Hallitus voisi tietysti poistaa turpeen energiaveron tai nostaa sen verotonta käyttömäärää, kuten viime kaudella tehtiin ministeri Lintilän johdolla. Veron poisto ei kuitenkaan alentaisi turpeen hintaa oleellisesti.
Turpeen osalta nyt olisikin tärkeintä varmistaa kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus, koska niiden merkitys on valtava niin taimitarhoilla kuin kotieläintiloilla.
